ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Hän on täällä tänään

Julkaistu 01.09.2010
Kuvia 3 kpl
Author: - Stickan / Karppimafia

Ennakkomäskäyshän on karpinonginnassa se yksi oleellinen tekijä, joka edesauttaa kalansaantia melkoisen oleellisesti. Ainakin siis teoriassa. Joskus tosin mäskäykset menevät syystä, tai toisesta mönkään. Nyt kävi niin, kun tajusimme ”hylätyn” mökin olevankin kesänviettäjien käytössä. Kolme syöttökertaa, isot satsit mäskiä ja kolmen nähdyn karpin aiheuttamat ennakko-odotukset valuivat hukkaan sillä hetkellä, kun tajusin uimareiden kirmaavan onkipaikan vieressä. Tällaiseen paikkaan ei tohtisi jäädä tulevaa viikonloppua istumaan. Mökkirauha sallittakoon jokaiselle mökkiläiselle. Syksyllä mahdollisesti, tai ennen kesälomakautta ensi vuonna voisi paikka sopia hiljaiseen oleskeluun, mutta se jäi odottamaan toistaiseksi. Pientä lohtua toi ajatus, että ainakin mämmit menivät silti oikeaan osoitteeseen...

Pari päivää olisi enää aikaa viikonloppuun ja Jussi oli lyömässä jo hanskoja naulaan mönkään menneen alkuperäisen suunnitelman kariuduttua. Ehdotin pikakeikkaa ja yhden ennakkosyötön taktiikkaa Mansikkapaikalle. Kevyellä varustuksella ja yö taivasalla. Suurin osa romuista jäisi kotiin ja kelikin lupailu hyvää, jotenka suht helpolla päästäisiin. Jussi tarttui heittämääni täkyyn ja seuraavana iltana lutakkoon molskahteli boiliepyöryköitä pienelle alalle. Koko maata hikoilutti ennätyshelteet ja pohdiskelin myös karppien nauttivan lämpöisistä vesistä. Mahdollisuus saada kala näinkin lyhyellä syötöllä oli ainakin ajatuksissa mahdollista. Olihan otuksilla kiivain syöntikausi päällä.

Onkikeikkamme alkoi ilman suurempia kommelluksia ja ennakkoajatukseni karppien aktiivisuudesta sai ensimmäisen tunnin aikana vahvistusta, kun aivan rantaviivaa pitkin uiskenteli iso otus, suoraan vapojemme alta. Tämän näyn, kun olisi ehtinyt ikuistaa kameralla, niin se olisi ollut kalakuva vailla vertaa. Komeimmillaanhan kalat vedessä ovat, eivätkä silmät sumeina, kun on nuijittu hikipäissään hoitokalaa hengiltä ja huudettu samalla suoraa kurkkua sankarihuutoa, niin että mökkinaapuritkin luulevat isännän lyöneen vähintäänkin itseään kirveellä polveen. Hetken kuluttua alkoi melkoiset pintakäyntisessiot, jotka olivat suht pienellä alueella. Tämä luonnollisesti veti mielemme entistäkin valppaimmiksi. Kohta pillit huutaa jumalauta, tuumimme lähes yhteen ääneen.

Vaan ei alkaneet pillit huutamaan, vaikka kuinka kyttäsimme vapoja valppaina. Yön pimeimmät hetket alkoivat olemaan käsillä ja pintomisetkin loppuivat, kuin seinään. Oli aika laittaa pitkäkseen ja alkaa vetämään unta kupoleihin. Eivät ne vavat ole ennenkään nyökkineet tuijotuksen voimasta. Pari tuntia kevyttä unta taivasalla ja henkistä taistelua kesän viimeistä hyttystä vastaan. Itikka antoi periksi siinä vaiheessa, kun avokämmen tuli kuvioon. Tämän jälkeen vaivuin itse sikeään uneen ja heräsin reilu tunnin kuluttua, kun häläri ujelsi!

Isä Carilloakaan ei tarvinut ylös potkia. Jussi vapaan kiinni ja vääntö sai alkaa. Muutamien raskaiden "immelmannien" ja lumpeen katkomisten jälkeen kala kävi jo lähellä rantaa. Ja kuten yleensäkin kalojen kanssa, ei tämäkään ollut vielä kypsä haavittavaksi. Muutamat syöksyilyt ja uusi yritys, joka onnistuikin. Iso peilikarppi ja todella tutun näköinen. Hän on täällä tänään! Voiko anheudella olla rajaa? Lukuisia kertoja onkijoiden ilona ollut Kyllikkihän se siinä ja hyvissä voimissa. Näkemämme pintomiset eivät varmastikaan olleet kaikki Kyllikin tekosia ja silti juurikin tämä boilieimuri tuli rohkeasti mäskille. Koukku nätisti alahuulessa, kuin tyhjää vaan. Luultavasti tämä kala on osunut onkiin useammin, kuin yksikään toinen kala Suomessa? Kiloja tulee edelleenkin lisää ja toki samoin myös ikää. Siltikin Kyllikki on hyvässä kunnossa ja eläväinen rouva, joka masu on pömpöllään hieman hidastaen liikkeitä. Koukku irti ja vanha rouva hellästi säkkiin odottamaan valonkajastusta.

Enää ei tullut kummallakaan uni...
Aamu tuli, kuten aina ennenkin ja oli aika vapauttaa kala. Perinteiset fotot ja otus takaisen vapauteen jatkamaan tankkaustaan. Muutama tunti meni vielä odotellessa seuraavaa osumaa, mutta sellaista ei enään kohdallemme sattunut. Kamat nippuun ja marssimaan autolle. Onnistunut pikakeikka, joka ei ollut kuitenkaan ihan perinteisen kaavan mukainen. Uuden reissun kuviot pyörivät jo mielessäni, mutta niistä sitten toisessa rapsassa...

-Stickan/Karppimafia

< Takaisin raportteihin...