ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Jarin kanssa kalassa 2010

Julkaistu 29.05.2011
Kuvia 0 kpl
Author: - Stickan

Jonkin aikaa sitten Karppimafiaa lähestyi mystinen yksinäinen onkija (ei susi). Jari oli omin nokkineen innostunut ajatuksesta onkia karppeja ja mies kyselikin asioita (välinepuolelta) rohkeasti ja me pyrimme niihinkin vastaamaan aina, kun aika antoi periksi, omien kokemustemme rajoissa luonnollisesti. Kesä tuli ja Jarikin hilpaisi onkimaan. Pian alkoikin onnistumisista tulla viestejä. Komeita karppeja oli mies onnistunut jallittamaan ja itsekseen puuhaillen. Yhteydenpito jatkui ja kesän edetessä viestejä vaihdeltiin jo puhelimitse. Puhetta oli muutamista lutakoista ja yhden kohdalla molempien osapuolten kiinnostukset kohtasivat. Niin, miksi syöttää yksin, kun sen voi tehdä kaksinkin? Halvempaa ja tehokkaampaa harrastamista. Näin ainakin perusajatuksena oli molemmilla osapuolilla.

Helteiden vaihtuessa normaaliin Suomen kesäkeliin oli edellinen keikka ja projekti takana ja aikaa oli aloittaa uusi maastontiedustelu onkipaikan suhteen. Jarin kanssa tällit ja järveä kiertämään. Onkipaikka (molempia miellyttävä) löytyi viimein ja mäskäys alkoi. Muutamien menojen takia onkimisen ajankohta oli vasta parin viikon päässä, jotenka saataisiin taas kunnon syöttö pohjustamaan reissuamme. Muutamina iltoina tontti sai pinnanalle erilaisia herkkuja karppien ruokapöytään. Koti-illat meni perunoita keitellessä ja boiliesekoituksia tehdessä. Mäskäykseen käytettiin n. 60kg tavaraa ja uskoa antoi merkkiboilareiden katoaminen kerta toisensa jälkeen. Maissia ja hampunsiementäkin ym. namia kului melkotavalla. Odotukset olivat varmastikin korkealla molemmilla ongelle lähtevillä...

Perjantai tuli vihdoinkin ja kesä tuntui poistuneen koko Skandinaviasta. Ilma oli aivan saatanan kylmä ja kropan termari oli edelleen kesän helteisissä säädöissä. Mukaan lähti piposta pitkiin kalsareihin lähes kaikki mahdollinen. Tuntui hullulta kaivella talvivarusteita jemmoista ja samalla pakkailla kylmälaukkua. Sapuskat pysyisivät kyllä jääkaappiviileinä tavallisessa repussakin näillä lämmöillä. Noh, varman päälle kaikki. Kelinmuutosta oli luvattu jo seuraavalle päivälle. Roinat raahattiin kiukulla tontille ja ensimmäiseksi teltta pystyyn, koska sadetta oli tullut pitkin päivää. Sen pystyttäminen sujui lähes ongelmitta. Ainoa probleema oli alkuperäisellä teltanpaikalla liian kallioinen maasto, jonka vuoksi telttaa piti hieman siirtää. Ilman helvetillistä tuulta sen olisi voinut jättää siihenkin, mutta jos linnutkin vaihtoivat paikkaa tällä kelillä kävellen, oli parempi pelata varman päälle. Sade jäi kohdaltamme ainakin toistaiseksi kokematta ja kamat saatiin teltan suojiin. Onkikamoja kasaan ja toinen toistaan herkullisempaa boilieta syöteiksi. Viimeinen onki tavoitti pohjan, kun hämärä oli sen verran pitkällä, että oli fiksumpaa siirtyä teltan suojiin lämmittelemään. Jokunen olut vielä huiviin ja unta kupoliin. Naapuripunkasta kuului pipopäisen ukkelin unissa puhumista. Ainakaan tuo tapaus ei kuorsannut. Pian vaivuin itsekin uneen. Kovin oli kaverilla ohuen oloinen makuupussi. Toivottavasti luvattu kelinmuutos tulisi pian. Positiivista oli, että kaljoja saattoi säilyttää ulkona, ilman lämpimän oluen pelkoa aamusta (ilman lämpötila oli +5 astetta)...

Lauantaiaamu koitti ja menneen yön tapahtumat luultavasti lahnojen tms. aikaan saannoksia? Vaihdoimme tuoreet syötit kehiin ja vaihdoimme samalla muutamat tapsit. Keli oli muuttunut ja usko karppien aktivoitumiselle lujeni. Päivän aikana tuli paranneltua maailmaa ja nautiskeltua kenties viimeisiä kesän ulkoilmaoluita. Grillailua ja kalajuttuja, eli normaalia settiä. Kallet vaan eivät tuntuneet olevan vieläkään tontilla. Iltasella järvenselkä veti aivan plägäksi ja pari kunnon mulautusta näkyi suhteellisen lähellä. Lajitunnistuksesta emme vaan osanneet sanoa mitään? Hämärän alkaessa voittamaan auringon oli aika pistää pieni nuotio rantaan. Polttopuiden keruu sujui mukavasti otsalamppujen avustuksella ja iltaa istuttiin rannassa melko pitkään.

Sunnuntaiaamuna heräilimme linnunlauluun ja miellyttävään keliin. Kallet eivät yöllä häirinneet, jotenka kamojen purkua alkoi olla käsillä. Niissä ei kauan kestänytkään ja lopulta nykäistiin ongetkin ylös. Kamat autolle ja kas, auton akku oli purkautunut. Hetken mietintä ja puhelinta kouraan. Lopulta saimmekin eräältä herrasmieheltä apuvirtaa kotimatkaa varten. Lysti keikka, vaikka kalat eivät osuneetkaan kohdalleen. Tästä on hyvä jatkaa...

-Stickan

< Takaisin raportteihin...