ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Abbey 2011

Julkaistu 20.10.2011
Kuvia 17 kpl
Author: -Mujunen

Kaikki alkoi, kun vaimon kanssa tammikuussa 2011 lemmenristeilyllä eksyimme kalastusliikkeeseen Tukholmassa. Siellä karppikalastus tarvikkeita kassalle haalittuani, ystävällinen myyjä alkoi kertoa mahdollisuudesta karpin kalastukseen Ranskassa. Matkoja järjesti Ruotsin tunnetuimpiin karpin kalastajiin kuuluva Anders Idarsson.

Saimme myyjältä Andersin yhteystiedot ja jätimme asian hautumaan mieliimme. Kotona muutaman päivän mietittyämme otin sähköpostilla yhteyttä Andersiin. Asia alkoi etenemään siihen malliin, että maaliskuun lopulla istuimme jo Heron laken rannalla Ranskassa. Ilmat olivat loistavat, noin + 20 C joka päivä, lehtien juuri aueten puissa. Kalastus oli kyllä todella haastavaa vielä kylmästä vedestä johtuen. Joitain pieniä nykyjä oli, mutta ei sen ihmeempää. Kaloja kyllä näkyi ja kuului molskahtelevan ympäri järveä, mutta vain muutamat osaajat niitä saivat. Karpit olivat kuitenkin kookkaita, kahdenkymmenen kilon raja rikottiin muutamia kertoja. Sen verran paikka kyllä vakuutti, että syksyllä oli takaisin tultava.

Lokakuu 2011 lähestyi ja matka kuume alkoi nousta, viime hetken laivavaraus Turusta Tukholmaan ja auto pakattiin täyteen tavaraa. Matka läpi Ruotsin, Tanskan, Saksan, Belgian kohti Pariisia oli alkanut. Ajomatka on aika rankka kokemus. Torstaiaamu laivalla Tukholmaan, josta ajomatka 1900 km, kokoontuminen Klubitalolla lauantaiaamuna klo 10.

Mennessä lämpötila oli Tanskan jälkeen maasta riippuen +27 paremmalla puolella. Palatessa vain +1 ja +15 asteen välillä. Lauantaina 1.10. oli aika aloittaa kalastus, aikaisemmat kalastajat olivat ainakin kalaa saaneet. Ilma oli helteinen ja olimme toivoa täynnä. Totuus kuitenkin paljastui... Ei tule karpit ihan helpolla. Toisena iltana kuitenkin pamahti, hälytin alkoi huutaa lupaavasti. Säntäsin juoksuun vaimolle telttaan huutaen: "Nyt on kala kiinni!". Kela pyöri vauhdilla ja vapa kaarsi vasemmalle. Kun tartuin vapaan, niin tunsin kalan voiman, se meni kuin veturi kohti syvintä monttua. Pikku hiljaa karppi saatiin kuitenkin kelattua rannan tuntumaan. Paikka ei ollut kuitenkaan helppo, seisoin noin kaksi metriä veden pinnan yläpuolella olevalla betoni tasolla, ja oli täysin pimeää. Aloin haavitsemaan kalaa ja tunsin painoa haavissani. Nostin haavia, ja yön pimeydessä yllätykseni oli suuri, kun haavissani kelluikin kaksi kumisorsaa. Tämä ei ollut ongelmista suurin, sillä havas irtosi varrestaan ja putosi sorsineen järveen. Olin paniikissa, miten saisin pidettyä vapaa toisessa kädessä, samalla toisella kädellä sohien havasta ylös vatsallani maaten. Vihdoin sain sorsat irti ja pelastettua havaksen ylös. Kiinnitin sen takaisin varteen ja aloitin uuden haavitsemisyrityksen. Nyt Mujusen poikaa koeteltiin. . . Havas irtosi uudestaan kesken karpin noston ja vaimokin alkoi karjua ohjeita selkäni takana. Mietin, etten tästä tule ikinä karppia ylös saamaan. Sain kuitenkin havaksen jälleen ylös tongittua ja kasattua. Kolmannella yrittämällä, kuin ihmeen kaupalla, sain kalan ujutettua haaviin ja nostettua vedestä. Kantaessani karppia sata metriä punnitukseen patjalle, aloin tajuta kuinka painavasta karpista oli kyse.

Puntari pysähtyi uuteen ennätykseen 18,5 kg eikä riemullamme ollut rajoja. Kalan vapauttamisen jälkeen, kun pulssi hieman tasaantui, laitoin syötit taas veteen, ja vetäydyimme telttaan nukkumaan. Aamupäivällä jälleen hälytin alkoi huutaa ja ei muuta kuin vääntämään.

Tämä kala tuntui paljon köykäisemmältä, tämä saatiinkin helposti haaviin ilman sähellystä. Karppi painoi 11,3 kg. Erikoista oli, että karppi oli koukussa vain viiksestään.

Kalan vapauttamisen jälkeen nostin kaikki vavat ylös, lähdimme suihkuun ja viinikouluun, joka oli järjestetty meille grilliherkkujen kera.

Viinikoulun päätteeksi meistä neljä sai "kasteen", koska jokainen oli tehnyt oman karppi-ennätyksensä. Abbeylla saa aina sangollisen tai kaksi vettä niskaansa rikottuaan oman ennätyksensä.

Yksi ruotsalainen oli tosi onnekas, ja kastui kolmasti viikon aikana. Tapahtuman jälkeen jokainen palasi swimilleen (kalastuspaikalleen) omilla keinoilla. Me saimme onneksemme kyydin mönkijällä. Rantaan päästyämme virittelimme taas vavat paikoilleen, ja kala oli hetkessä kiinni. Huusin vaimoa apuun, mutta toisessakin vavassa hälytin huusi samaan aikaan selkämme takana toisella järvellä. Maarit joutuikin itse sinne vääntämään.

Kalani oli todella voimakas, ja olin haltioissani. Sain kalan pintaan, ihmettelin mikä siellä oikein oli. Äkkiä tajusin kalan olevan sampi, ja olin ihmeissäni. Sain kalan yksin haaviin, tällä kertaa ilman kumisorsia, taas olin tyytyväisin mielin. Kalaa patjalle kantaessani, ruotsalainen naapurini tuli myöhässä apuun. Sampi painoi 10 kg.

Samaan aikaan Maaritkin sai oman kalansa ylös omin avuin, meidän "terapiajärveltä".

Pidimme "terapiajärvessä" yhtä vapaa, josta pieniä karppeja tuli todella hyvin, kalojen koko 2 - 6,5 kg. Ylös nostimme ainakin 11 karppia viikon aikana ja saman verran pääsi karkuun. Erikoisuutena oli, että joka ikinen yö klo 2 alkoi hälytin huutaa. Toisinaan hälytin huusi päivällä puolen tunnin väleinkin.

Kolmannen päivän jälkeen helteet loppuivat ja ilma viileni ja muuttui syksyisemmäksi kovine tuulineen. Kalat hävisivät meidän lahdesta, mutta "terapiajärvi" piti meidät aktiivisina vanhaan malliin, isot kalat oli osaltamme saatu. Ruotsalaiset toisella puolella järveä jatkoivat ennätystehtailujaan. Heidän etunsa oli joka jannulla olevat syöttiveneet. Anders sai oman ennätyksensä 24 kg.

Kralj Marko takoi lähtöhetkeen asti ennätyksiään, muilla oli jo autot pakattu, kun hän nosti vielä 22,5 kg karpin.

Ennen seuraavaa reissua meidänkin on hankittava syöttivene. Kevättä 2012 odotellessa...

Vi ses igen.

Teksti: Kimmo Mujunen
Fotot: Anders Idarson & Mujuset

< Takaisin raportteihin...