ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Mujusen Äidin poika täytti vuosia (taas) 2012

Julkaistu 22.06.2012
Kuvia 15 kpl
Author: - Stickan / Karppimafia

Oli taas se aika kuusta, tai siis vuodesta. Kimmolla oli synttärit ja mikäs tosiaan mukavampaa, kuin istua silloin ongella? Henkka & Jari eivät päässeet tapahtumaan osallistumaan, mutta matkaan mentiin kolmistaan, siis allekirjoittanut, Kimmo ja hänen vaimonsa Maarit. Toisten käydessä töissä yms. hoidin minä tilusten ruokinnan. Kaksi ruokintakertaa ehdin tehdä ja molemmilla kerroilla tontille meni noin ämpärillinen pellettiä ja boilareita.

Kimmo ja Maarit viettivät edellisen yön väijyssä venekerhollaan ja aamusta ilmoittivat nukkuvansa jokusen tunnin, ennen ongelle siirtymistään. Tämä sopi minulle hyvin. Hommia riitti itselläni ihan tarpeeksi. Lopulta autoni katolla lökötteli Hobie-kajakki ja auto oli sisältä perinteisen turvoksissa. Onkipaikka oli sen verran ”tukkoinen”, että kajakilla saattaisi olla vielä käyttöä. Tontille päästyäni aloitin kamojen roudaamisen viikatteesta. Ranta oli umpeenkasvanut heinäpöheikkö ja omistajan ystävällisellä ymmärryksellä niittotyö sopi kaikille. Lihapiirakat olivat kainalossa alta aikayksikön. Patavahtini käyttämä viikate oli parhaan teränsä jo nähnyt. Heinää kaatui silti, kuin vanhoissa kotimaisissa filmeissä konsanaan. Olin saanut jo lähes kaikki roinani rantaan, kun Mujuset saapuivat. Tarjosin ystävällisesti heillekin mahdollisuutta kokea viikatteen tuomaa kansallisromantiikkaa Suomalaisessa kesässä.

Leirimme saatiin tuossa tuokiossa läjään ja samalla viriteltiin onkia hiljalleen veteen. Helle helli meitä ja karpeista tuskin olisi päivällä tunkua tontille. Kimmo nauratti meitä kalsareillaan, joilla ei kuulemma voisi jäädä ilman kalaa? Ilta meni lähinnä pohtiessa kalsareiden vaikutusta karpin syöntiin ja käytökseen.

Rantapöheikön ollessa helvetillinen, oli myös hyttysten määrä jotakuinkin megalomaaninen. Helvetillisempää onkipaikkaa en muista juurikaan istuneeni noiden verenimijöiden ruokana. Vetäisin Imodiumia lärviin ja totesin, etten ainakaan iltasella paljasta hanuriani ympärillä pörrääville ihmissyöjille. Illan teema alkoi vaihtumaan ”Hot staffeista – Offiin”...

Yöpuulle ja tärppiä odottamaan. Seuraavana iltana olin suunnitellut järkkääväni bileet Kimmolle synttäreiden johdosta. Yö meni rauhassa. Ei tapahtumia. Keli helli edelleen. Grillailua ja chillailua. Jossain vaiheessa levottomuuteni pääsi valloilleen ja lähdin hetkeksi järvelle melomaan, ajatuksena bongailla mahdollisia kalleja onki mukanani. Pikkukalaa kummempaa ei rannoilla näkynyt ja päätin palata takaisin omaan rantaan valmistelemaan illan bileitä...

Kutsuvieraat saapuivat ajallaan telttaani, jonka olin sisustanut viimeisen päälle. Pöydillä notkui erillaisia juomia ja blandiksia. Valot olivat katossa. Rocki soi ja istumapaikkoja riitti jokaiselle. Kimmo kysyi ennen bileitä, että montako henkeä on tulossa? Sanoin että kolme, jos vaimosikin tulee. Vähän, niinkuin Markiisin orgioissa konsanaan. Roskis täyttyi vähitellen tyhjistä purkeista ja keskustelut pyörivät karppirannoille sopivilla aihepiireillä. Tunnelma oli letkeä. Muisteltiin vanhoja ja puhuttiin tulevista kuvioista.

Vieraat painuivat hiljalleen omaan telttaansa ja join vielä yhden oluen ennen nukkumaan menoani. Vastaanotin täysille korvanjuureen kaiken varalta. Kimmo, kun tuppaisi kuitenkin kuorsaamaan sen verran kovaa, ettei ihan kaikki äänet kuuluisi, vaikka teltoilla olikin välimatkaa. Yöllä heräilin tuttuun sateenropinaan. Taas kerran! Edellisten päivien poutajakso oli väistynyt ja radiossakin luvattuun todella paskaa keliä niskaan. Kaksi yötä takana, eikä kalleista merkkiäkään. Ei kai tämä reissu menisi kalojen suhteen nyt mönkään? Omalla kohdallani juurikin nämä laskevat ilmanpaineet ovat ennenkin vetäneet kalojen suut täysin suppuun. Sitten sitä paskaa satoikin taivaalta arviolta lähemmäs seuraavat 20-tuntia. Vietin aikaani teltassa makoillen ja välillä kävin naapuriteltassa seurustelemassa. Vaakatasossa viettivät hekin aikaansa. Luojan kiitos, eri sängyissä..

Sade alkoi uhkaavasti loppua. Grilli välittömästi tulille ja murkinaa lärveihin. Kimmon onkeakin joku roplasi ja lopulta sen huomattiin siirtyneen sivusuunnassa vaivihkaa. Eikun Kimmolle synttärikallea vaan! Lopulta syntymäpäiväsankarin vahvoilla käsivarsilla lepäilikin komea peilikarppi. Kaikki oli taas pelastettu. Jopa pienet hyttysetkin loistivat poissaolollaan! Itse sain hieman avittaa kallen ylössaantia kajakillani, koska kala oli kovin ovelasti kieputellut siimoja lumpeikkoon.

Paineltiin kalan jälkeen taas takaisin telttaan, suojaan sateelta ja alkavalta erittäin kovalta tuuleta. Puut huojuivat ja oksia rymisi alas. Mielessäni toivoin, että tuo äskeinen myrskyntauko oli se kallejen lyhyt ruokahetki. Ulos ei tehnyt mieli mennä. No hetken päästä telineessäni heilahti ja kunnolla. Ja sehän tiesi juurikin sinne myräkkään menoa. Makuupussi oli jo niin lähellä... Karppi otti kunnon spurtin oikealle, mikä tiesi taas vesillelähtöä. Perään kun ei ollut maaston takia toivoakaan. Hirmuinen tuuli otti kajakissa pystyssä olevaan isoon karppihaaviin, kuin purjeeseen ja sen tajuttuani laskin haavin etukannelle. Kalle vei minua, kuin litranmittaa. Lumme kerrallaan pääsin ehkä lähemmäksi. Samalla kun kala kieputti vauhdilla taas eteenpäin. Jossain vaiheessa mietin jo, että kuinkahan tässä vielä käy? Samalla kuului kunnon kolaus, kun karppi ui kajakkini keulaa päin. Se ei tajunnut kuinka lähellä olin, lumpeissa kautta kulkevan siiman takia. Hetki vielä vääntöä. Parit yritykset saada haaviin ja sitten se onnistui. Kalle heivaamalla syliin ja kohti rantaa. Kala käyttäytyi jalkojeni välissä nätisti, sillä olin käärinyt sen haaviin. Silti meloin hulluna rantaa kohti. Ei tehnyt mieli alkaa painia tässä tilanteessa.

Kalaa kuvatessa huomasimme maidin valuvan pitkin poikin. Siinä lienee syy, heikolle syönnille. Oli parempaakin tekemistä. Kalle takaisin kutemaan ja omat kamat kuivumaan, vaikka sainkin ne ”kuivat” päälleni. Yöllä vielä muutaman kerran yksittäisiä piippauksia häläreissä, mutta ei lähtöjä. Aamusta alkoikin se reissun mukavin osuus, eli lähtövalmistelut... Pikku-hiellä siitä selvittiin, kunnes Mujusten auto oli sateen pehmittämän maan takia jumissa. No lisää hikeä. Sitten vielä lisää ja lopuksi hieman kekseliäisyyttä. Saatiin pirssi irti ja päästiin taas kerran kotimatkalle...

-Stickan / Karppimafia

< Takaisin raportteihin...