ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Suomalaista kalastuskulttuuria todistamassa – 2012

Julkaistu 26.08.2012
Kuvia 6 kpl
Author: - Stickan

Oli taas onkireissun aika käsillä ja pakkailin rojuja himassa. Lähes joka reissulla olin unohtanut jotain tänä vuonna, mutta nyt skarppasin ja kertailin mielessäni tarvittavia tavaroita. Jari saapui pihaan ja kamat kyytiin. Kauppareissu meni meiltä kivuttomasti ja matka järvelle sai alkaa. Lopulta olimme perillä ja Jarin mäskäämä tontti näytti houkuttelevalta. Olimme olleet samalla järvellä aiemminkin ja odotukset olivat tapissa. Kesän luonteeseen on kuuluneet päivittäiset vesisateet, jotenka päätimme kasata leirin ensiksi ja vasta sitten laittaa onget pyyntiin. Teltta pystyssä, kamat teltan suojissa ja onget vedessä. Sitten se tulikin. Siis se perinteiseksi muodostunut vesisade. Ilmanpaineet näyttivät Suunnon mukaan tulevan alas ja vetäydyimme teltan suojiin kuuntelemaan ropinaa...

Yö kului rauhallisesti ja saimme nukkua aivan rauhassa, karppien meitä häiritsemättä. Seuraavana aamuna tutustuin hieman paremmin leirimme ympäristöön ja sain todistaa idiotismia, jota me Suomalaiset, jotka itänaapureita parempina itseämme pidämme olivat jälkeensä jättäneet. Uistinpahveja, -rasioita ja muuta skeidaa pitkin rantoja. Helmenä tietysti mehukattiputeleita ja muuta pyydyspaskaa. Hieno huomata kansamme olevan edelleen junttiuden huipentuma, vaikka kovasti kehutaan puhdasta luontoa ja luontoarvoja muutenkin.

Saimme myös todistaa ”svirvelimiehen” kalastelua haspelikela vavan yläpuolella. Camoverkon alla suojatussa teltassa kaksi ukkoa puri ranteitaan naurua pidättääkseen. Sankari sai kilon hauenpulikan, jonka ihme kyllä laski takaisin. Keulassa istunut savolaismurikka lienee antanut siihen toimenpiteeseen? Parempi hauki kaislikossa, kuin kompostissa tai kissanruokana. Ilta saapui ja grilli teki työtä käskettyä.

Olympialaisia radiosta ja muutama keppana illanratoksi. Siinä olikin illan kohokohdat, sillä kohdekalat kiersivät syöttejämme. Yhden aikaan yöllä sammutin ”omat lyhtyni” ja aloin kunnella Jarin kevyttä tuhinaa viereisestä bunkasta. Hälärini piippasi pari kertaa ja olin lähtövalmiina makuupussissani. Lähtöä vaan ei tullut ja vaivuin lopulta itsekin uneen...

Viimeinen aamu koitti ja oli aika roudata kamat autoon. Onget pidettiin pyynnissä loppuun asti. Kalaa ei tällä kertaa osunut meille, mutta reissu oli silti avartava. Karpinonginta onkin hyvin samankaltaista, kuin lohenkalastus. Kalaa ei oteta, se saadaan. Ainoana erona, että karpit ovat lohia vahvempia siimanjatkona...

-Stickan

< Takaisin raportteihin...