ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Abbey Toukokuu 2012

Julkaistu 23.11.2012
Kuvia 20 kpl
Author: -Mujunen

Nälkä kasvaa syödessä... Ennen kuin edellinen reissu ehti loppua olimme buukanneet itsemme jo seuraavalle reissulle. Siis mikäpä mukavampaa kuin palata uudestaan samoille järville Abbeylle, pari muuttujaa vaan olisi hoidettava ennen tulevaa reissua, koska vanha menopelimme alkoi olemaan jo ehtoo puolella, pakon sanelemana oli ensinnäkin saatava tilavampi ja tuoreempi auto. Koeajoa emme edes ehtineet suorittamaan, vaan olimme kuin Ikeassa huonekalu ostoksilla, mittanauha mukana.. tarpeeksi tavaratilaa oli tärkein kriteeri.. Matkalla piti vain poiketa Malmössä hakemassa päiväteltta, 30 kg SBM syöttejä pakastimesta, sekä kaikkea pikkusälää,mitä aina tarvitaan Tällä kertaa olimme buukanneet itsemme Fox-järvelle viikoksi, ajattelimme että pääsemme nauttimaan kunnon toukokuun helteistä, suurten karppien lisäksi, vaan kuinka ollakkaan kova tuuli ja kolea ilma viuhtoi koko Euroopassa, missä oli se luvattu ennätys lämmin kevät ?Hyvä että tuli pitkät kalsarit ja äidin kutomat villasukat pakattua mukaan.

Matkassa mukana muitakin tuttuja aikaisemmilta reissuilta svea landiasta, Anders Idarssonin lisäksi. Anders käy harvase kuukausi täällä ja muutkin tutuksi tulleet useita kertoja vuodessa.

Perinteisten arpajaisten jälkeen leiriydyimme valitsemallamme paikalle Foxille, valitsimme swimin nro 4.Leiri pystyyn ja suihkuun. Suihkun jälkeen lähdimme läheiseen kylään hakemaan tuoreet aidot patongit, sekä täytteitä niihin juustoista grilli herkkuihin. Pakolliset kuviot hoidettuamme palasimme leirillemme ja virittelimme onget äkkiä veteen. Tätä hetkeä oli viime käynnistä lokakuusta asti odotettu .Iltaa istuessamme, meidät yllätti mieletön konsertti ,käsittämätön ääni rantakaislikosta, ajattelimme että tähän ei auta muu kuin korvatulpat, jos tekee mieli rentoutua. Radio pauhasi taustalla täysillä peittääkseen sammakoiden kutu konsertin , mitä nyt enää radiosta sai yhden ranskalais kanavan verran kuulumaan kun katkennut antenni oli jeesus teipillä parista kohtaa paikkailtu. Kevät oli täälläkin myöhässä, onget oli saatu veteen ja eikun oottelemaan koska tärppää, odotukset olivat korkealla. Ensimmäisen rauhallisen yön jälkeen teimme kuitenkin jo muuttoa toiselle swimille nro 1,joka oli meitä kutsuvana odottamassa järven pohjukassa jossa olimme nähneet runsasta karppien liikehdintää. Tällä reissulla kun oli tarkoitus tehdä uusia ennätyksiä, Eikä vain ihailla auringon laskua...

Hiljais elo karppien suhteen jatkui vielä muutamia päiviä ja pelkäsimme jo pahoin mitä tästä reissusta mahtaa tulla, ei ainakaan paljon raportoitavaa, kurnuttavien mölysammakoiden ja viinikoulun lisäksi.

Abbeylla kaikki järvet, Heron, Kingfischer, Frogslake, Fox lake mukaan lukien vietti hiljaiseloa, eikä kukaan muu saanut onkeensa yhtään karppia, Andersia lukuun ottamatta. Moni teki muuttoa swimeistä toiseen ja jopa viereiselle Heronille joka oli selkämme takana.

Naapureina meillä oli swimilla nro 2 ja nro 3 pari mukavaa hollantilaista kaveria. Toinen heistä työskentelee karppikalastus välineiden parissa, niin kuin monet täällä käyvät henkilöt. Heilläkin oli ollut hiljaista alkuviikko, pojilla oli käytössä syötti vene ja meiltä luvan saatuaaan laittoivat zig-rigin meidän alueemme uloimmalle reunalle, johon emme heittämällä omia syöttejämme olisi saannutkaan. Yht´äkkiä heidän leirissään alkoi liikehdintää, eikä ollut kyseessä mitään heinekkenin poistamista rakosta.

Me lähdimme tarkistamaan mitä heidän tontilla oikein tapahtuu. Kun saavuimme paikalle, naapurin vapa oli aivan mutkalla, näytti että siiman päässä olisi ankkuri, niin hitaasti se sieltä tuli kohti rantaa. Hienosti hallitun mutta väkevän taistelun jälkeen karppi vihdoin saatiin kaverin avustuksella haaviin. Olipahan karppi ,puntari osoitti 25,2kg. Hollantilaisten vapautusmatto oli kuin vauvan kehto, viimeisen päälle kalastajaa sekä kalaa varten suunniteltu., muistutti kovasti omia teltta sänkyjämme, jossa oli oikein leppoisaa pötkötellä . Hollantilaisen oman järvi kohtaisen ennätyksen tehtyään, rymisteli Hans pakettiautollaan pelipaikalle ja samalla suorittamaan tärkeimmän tehtävänsä eli kasteen.

Seuraavana päivänä saamamies tuli kyselemään onko Heinekken tuttu olut merkki? Äimistelimme kysymystä ja myhäilimme itseksemme, että onko suomi oikeasti näin takapajulasta eurooppalaisen silmissä? Kerroimme tuntevamme kyseisen merkin ja saimme oluet maistettavaksi. Juomia nauttiessamme saimme kuulla hauskoja tapahtumia vuosien takaa Abbeylta, missä linnut olivat olleet suuri ongelma avomallisille syötti veneille. Veneet oli täytetty tuoreilla syöteillä ja kuinka ollakkaan linnut hyökkäsivät nälkäisinä parveina veneisiin ruuan toivossa. Seurauksena kymmenien räpylöiden alla noin tuhannen euron veneet upposivat järven pohjaan ikuisiksi ajoiksi. Nykyään laadukkaat veneet on katettuja ja syötit suojassa.

Meidän swimin edustalla oli vilkasta, karpit hyppelivät kiusoittelevasti ja pyörähtelivät näkyvästi, vaan eipä tarttuneet syötteihimme ihan heti. Muutaman päivän istuskelun jälkeen, mietimme missä mahtaa olla vika? Kimmo keksi alkaa kaivamaan repustaan vanhaa haalistunutta lippistään jolla oli ennenkin jokunen kala rantaan saatu. Vain muutamia sekunteja sen jälkeen kun raihnainen kutistunut lippis oli venytetty ruotsalaisten kanssa taktiikka palavereissa turvonneeseen Kimmon päähän, alkoi kelasta kuulua korvia hivelevä kauan odotettu ääni. Tästä lähdöstä alkoivat ennätykset paukkua.

Alkulämmittelyksi Maarit sai siiman jatkeeksi 14,7kg peilikarpin. "Kymppikerhoon" pääsee näköjään kalastamallakin ;) Asiaa, tässä alkoi olla syytä jo tarpeeksi ajaa Tukholmasta 1900km parin pysähdyksen taktiikalla.

Kimmo heitti syötin samoille kulmille ja tunnin istuskelun jälkeen kela alkoi jälleen huutamaan. Yes, prkl pettymys oli suuri kun karppi irtosi muutamia sekunteja räjähtävän lähdön jälkeen. Loppu yö sitten menikin rauhallisesti nukkuessa, mutta onneksi ensimmäinen kala oli saatu.

Aamupäivällä avuksemme onneksi saapui "guru" hollannista, Mainelinen edustaja Jerome, joka tuli opastamaan kuinka karpit saadaan varmasti syötteihin, Jeromella oli paketti auto täynnä Mainlinen syöttejä. Äkkiä hän tekaisi sellaiset syötti säkit että , johan oli suomi & ruotsi pojalla ihmettelemistä. Power Catcher-bait boatista oli myöskin todella suuri apu, kaikuluotaimella näki puhtaat paikat, johon tiputtaa tarkoin valitut syötit.

Vastarannallakin Jerome oli ehtinyt jo pistäytyä nuorten avuksi, jossa nyt nuoret parikymppiset ensikertalaiset väänsivät jatkuvalla syötöllä karppeja rantaan. Parin viimeisen vuorokauden aikana nuoriso rantautti 19 karppia, 13-18 kiloisia, oli se hienoa katsottavaa hiljaisen alkuviikon jälkeen.

Päivällä Jerome laittoi bait boatilla meille kolme vapaa. Jäimme odottelemaan, mitä tapahtuisi. Kaloja näkyi enemmän tontillamme ja aivan uusissa paikoissa, olikohan meidänkin aika saada osamme?

Illalla odoteltiin kuitenkin turhaan, vaikka kalat jo oikein kunnolla liikkuivat tontilla. Yöllä kömmimme telttaan ja totesimme karpit todella haastaviksi saada tällä reissulla.

MÄRKÄÄ UNTA
Aamulla aikaisin alkoi sitten kunnolla tapahtumaan. Ensimmäinen kela lähti huutamaan noin klo 6.00 aamulla. Vääntö oli huikeaa, mutta rauhallisesti kala haaviin saatiin. Kala oli hieman suurempi kuin aikaisempi ja puntari pysähtyi 15,5 kiloon.

Emme kuitenkaan vielä tienneet mitä oli tulossa. Tunti edellisestä ja taas mentiin lujaa. Taas oli hyvä karppi kiinni, tämän kalan kanssa pääsimme onneksi taistelemaan päivän valossa. Nyt kyllä oli painoa taas hieman enemmän kuin edellisellä ja jouduimme väsyttämään kalaa maltilla. Lopulta saimme kalan haaviin. Haavissa pötkötteli meidän ainoa suomukarppi ja painoa oli 19.450 kg! Kimmon uusi ennätys oli syntynyt.

Eikä tässä vielä kaikki, niin kuin tv-shopissa sanotaan. Jälleen siiman päässä oli tuntuvaa massaa. Viimeinenkin Jeromen virittämä vapa lunasti lupauksensa. Maarit alkoi kampeamaan ja päästi kalan tietysti pohjan pusikoihin, eli kala jäi jumiin. Otin vavan ja sain vedettyä sen kasvustosta ulos. Lopulta tämäkin kala saatiin haaviin ja puntariin saatiin lukemaksi 18,4 kg.

Olipa aamu, noin kolmeen tuntiin 3 kalaa ja keskipaino kohdillaan. Oli aika positiiviset ilmeet leirissämme.

Muutaman video session jälkeen päätimme lähteä kylille ostamaan tuoretta patonkia ja muita ruoka tarvikkeita.

Naapurimme lupautui vahtimaan onkiamme siksi aikaa. Takaisin palattuamme laitoin yhden ongen tontin nurkalle, jossa kalleja oli näkynyt. Syötiksi valitsin 10mm Mainlinen sekä 10mm sweaden baitmecanichmin yhdistelmän. Vain puolen tunnin kuluttua syöttiä vietiin jo hurjaa vauhtia. .Vihdoinkin oli ensimmäinen oikein helteinen päivä, Maarit oli juuri raahannut tuolinsa Heron järven puolelle, asettunut aurinkoon nauttimaan auringon hivelevästä lämmöstä ,kunnes tämän session keskeytti hälyttimen ääni. Oikean vavan löydyttyä aloimme vääntämään raskasta karppia. Kalle oli ovela ja ui suoraan veden alaiseen tiheään kasvillisuuden suojiin, siellähän se möllötti eikä ollut toivoakaan saada kallea liikkeelle. Muutama naapurimme kävi toteamassa tilanteen toivottomaksi, joten jotain piti keksiä äkkiä. Maarit jäi pitelemään vapaa ja Kimmo lähti etsimään Andersia avuksi. Andersin löydyttyä hän soitti naapuri järvelle ja kyseli kumivenettä lainaksi. Sieltä ilmoitettiin veneen olevan vapaana ja lähdimme ruotsalaisten pakulla sitä hakemaan. Vene kyytiin ja äkkiä leirille, missä Maarit odotteli hermostuneena. Anders hyppäsi airoihin ja minä pitelin vapaa. Anders kyllä hiukan ihmetteli kun vene ei tahtonut edetä eteenpäin vaikka miten souti, sen verran raavas suomalainenhan se istui kyydissä vielä tyhjä haavi kädessään.

Lopulta olimme kalan päällä ja se vain möllötti massallaan kasvustossa. Anders joutui vetämään kalan suoraan siimasta, että saisimme sen liikkeelle. Pikkuhiljaa kala nousi kohti pintaa ja lähti jälleen uimaan kovaa vauhtia. Muutaman minuutin vääntämisen jälkeen se kuitenkin saatiin veneen viereen ja haaviin. Veneessä oli riemua ja hymy herkässä. Taisi siinä Suomalaisen ja Ruotsalaisen kädetkin läimähtää yhteen. Taas oli Kimmon uusi ennätys syntynyt, nyt puntari näytti 19,7 kg. 20 kg raja jäi harmittavan lähelle, mutta hymy oli silti herkässä.

Ilta alkoi hämärtämään ja mietimme jo aamun lähtöä takaisin kotiin päin, kun taas hälytin antoi muutaman pienen signaalin, mietin hetken että lähde nyt vaan ja niinhän kela taas alkoi huutamaan kilpaa hälyttimen kanssa. Nyt oli Maaritin vuoro ottaa vapa käsiinsä ja vääntö alkoi. Kyseessä oli taas kunnon kala ja tietysti karppi pääsi taas pohjakasvuston sekaan. Otin vavan hetkeksi lainaan ja onneksemme sain kuin sainkin kalan liikkeelle ja taas sai Maarit vääntää tosissaan. Maarit sai kuin saikin allit maitohapoilla kalan rannan tuntumaan ja onnistuin haavitsemaan kalan. Onneksi oli jo hämärää, sillä kala oli jo liian iso mielestäni Maaritille ja se näkyi varmaan naamaltani.

Lähdin vaivaamaan taas Andersia, siellä hän juuri viritteli omia onkiaan ,sanoin älä vielä laita niitä veteen vaan tuleppas taas kuvaamaan, mamman karppia. Mietin että onpa ollut hieno päivä, siis aivan uskomaton. Tulipahan viime hetkillä tämäkin täysosuma, kun huomenna on jo kotimatkakin edessä. Anders otti kameransa sekä syöttiveneensä mukaan, kun lähdimme lompsimaan Maaritin luokse. Swimille saavuttuamme vedin kalan ylös järvestä, kala oli säkissä lepäämässä ja ottamassa happea kuvauksia sekä punnitusta varten. Laitoimme kalan patjalle pötköttämään ja se oli kyllä aivan liian suuri vaimoni kalaksi. Prkl puntari antoi lukemaksi 21.00 kg, Huh huh pumpusta otti ja huimasi, mutta olin kyllä oikeasti onnellinen Maaritin puolesta. Mietin että taitaa jäädä perheen ennätys mamman nimiin toistaiseksi. Eikä vaan peheen ennätykseksi totesi Anders, nyt puhutaan jo Skandinaavien naisten ennätyksestä!

Anders vielä kysyi laitammeko syötit veneellä viimeiseksi yöksi? Mietin puoli sekuntia ja ilmoitin heittäväni vavat itse, näin saisin paremmin nukuttua viimeisen yön ilman kalojen tuottamaa muulloin niin nautinnollista häiriötä.

Viimeinen yö saatiin nukkua rauhassa, tosin uusi naapuri oli saanut 2 komeaa kalaa ja hänenkin jo 2 viikkoa kestänyt karpiton kuiva jakso oli rikkoutunut viimeisenä yönä. Aamulla kauniissa ilmassa laitoimme leirin kasaan haikein mielin, änkesimme erään urpon sanoin “turhan krääsämme” vaivoin autoon. Clubitalolla oli hyvän tuulisia hymyileviä ruotsalaisia ja me. Kaikki onnittelivat toisiaan viikon aikana saaduista kaloista ja tunnelma oli todella positiivinen. Positiivisyyttä lisäsi myös viinikoulusta valitut laatu viinit ,jotka saimme lähtöä tehdessä haltuumme. Olemme ensimmäisestä reissustamme lähtien nauttineet heidän asenteestaan karpin kalastukseen. Kokemukset ja hyväksi todetut neuvot jaetaan avoimesti. Siellä ei esiinny kurttuotsaisuutta niin kuin usein Suomessa, mutta siitä toisella kertaa

Pikkuhiljaa porukka oli valmiina kotiin lähtöön ,suihkut oli otettu ,autot täyteen tungettu ja viimeinenkin Hej då -heitetty. Kaikki lähtivät samoja polkuja kohti pohjolaa, paikallisen Carrefourin kautta vielä matka eväät, niin ajo matka sujuisi jouheasti. Seuraava pakollinen pysähtyminenhän olisi meillä vasta Liegessä, ei huvia ilman työtä, pikainen katsaus sisustus tarjontaan.

Parin pysähdyksen taktiikalla ajoimme Tukholmaan, jotta ehtisimme sunnuntain ilta laivaan. Hyvissä ajoin olimme Tukholmassa, ehdimme käydä moikkaamassa ystäväämme Markoa BeOutdoorissa ja samalla shoppailla uudet punnitus pussit ja vapautus matot.

Puutuneet pakarat verryttelimme vielä parin tunnin kävely kierroksella vanhassa kaupungissa.

Kunnes pääsimme illastamaan laivalle ja oikaisemaan itsemme vihdoinkin lakanoiden väliin. Seuraavaa reissua odotellessa testataan kuinka tackle shopista ostetut tuliaiset toimivat suomessa. Eli, niistä lisää myöhemmin.

http://www.youtube.com/watch?v=yg6kfJ434Kw&feature=share
http://beoutdoor.wordpress.com/2012/10/30/abbey-lakes-2013/

< Takaisin raportteihin...