ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Junioritoimintaa & vesisadetta 2012

Julkaistu 09.02.2013
Kuvia 8 kpl
Author: - Stickan / Karppimafia

Kesä vaihtui syksyn puolelle ja vesisateet senkun lisääntyivät. Perinteinen Mafiaonki oli edelleen järkkäämättä ja lopulta saimme lyötyä ajankohdan lukkoon koko porukan kesken. Kuluneella viikolla ukot kävivät mäskäämässä onkipaikkaa ja perjantaina vielä aurinkokin yritti pilkistää pilviverhon takaa virka-aikana. Kotiin lähtiessä sainkin sitten ajella kaatosateessa... Tiina toi Matiaksen mukanaan Stadista ja auton pakattuamme lähdimme samantien kohti suurta seikkailuamme. Tällä kertaa oli junioriosastoa mukanamme. Henkan poika Ville & kummipoikani Matias. Molemmat jokseenkin saman ikäisiä ja yhtä janoisia oppimaan kalastuksen kiemuroita ja saloja.

Saavuimme Matiaksen kanssa tontille viimeisinä ja tienpohja oli liejua. Siitäkin huolimatta ajoimme perille asti, vaikka meillä ei ollu 4-vetoista kuormajuhtaa alla. Kai täältä joku ystävällinen traktorikuski lähistöltä löytyy, jos jumiin jäädään? Muu porukkamme oli jo pystyttänyt leirin ja sen päällä oli viritettynä iso pressu. Tuon saman pressun alle viritimme Matiaksenkin kanssa telttamme. Pressun alla tunnelma nousi illan edetessä ja onkien suorittaessa tehtäväänsä. Sovittiin, että Henkan & Kimmon onget pyysivät Villelle sitä ensimmäistä karppia ja mun, sekä Jarin onget olivat Matiakselle pyytämässä.

Aamu koitti ja takana oli rankan matalapaineen vallitsema yö. Karppitapahtumia ei ollut, mutta junioriosastomme nukkuessa vanhempi kaarti paransi maailmaa. Aamupäivällä tarkistimme onget ja vaihdoimme syöttejä tuoreempiin. Kelikin oli muuttunut inhimilliseksi. Pikkumiehissä paistoi suuri odotus karppien suhteen. Matiaksella oli tosiaan jo pari reissua takana, mutta Ville oli karppiongella ensi kertaa. Kalamiehenä Ville on kuitenkin kokenut veijari, kun on isänsä matkassa saanut kulkea ja kokea.

Aikuisille olemisen sietämätön keveys on äärimmäisen helppoa, mutta junnuille ei sovi pelkkä oleminen. Niinpä löimme pojille digijärkkärin, kompassin, kartan ja kännykät mukaan ja passitimme retkelle, jossa ei voinut eksyä. Tehtävänä oli ottaa kuvia leiristämme. Poikien matka kuitenkin tyssäsi, kun eteen osui ylipääsemätön oja. Pojat marssivat takaisin puhelinkeskustelun jälkeen leiriin ja oli aika ryhtyä keppiongelle…

Henkka viritti perinteiset onkivehkeet pojille ja syötteinä koukkuihin pujotettiin maissia. Tuskin kohot ehtivät laskeutumaan, kun särkikalat jo olivat tarttuneet koukkuihin.

Onkiessa tulee aina nälkä ja tälläkin reissulla satsasimme sapuskantekoon. Pekoni-munakkaat aamusta ja lounaana paellapannut herkkuja. Porukan juniorit osallistuivat ilahduttavan ahkerasti sapuskantekoon ja taas oli muutama vinkki siirtynyt nuoremman kaartin "kovalevyille".

Ilta läheni ja pari karppiakin mulahteli lähistöllä. Yhdellä mulauksella on maaginen vaikutus. Kuusi ihmistä hiljenee välittömästi. Hiljentymisestä huolimatta eivät karpit hyväksyneet yönkään aikana syöttejämme. Aamu oli odottavan aikaa ja juniorit sen käyttivät taas hyödykseen...

Viikonloppu läheni onkireissun osalta päätöstään ja leirin pakkaaminen sujui hyvin. Onkipaikalle ei jäänyt merkkiäkään vierailustamme. Juuri tämä on se tärkein pointti koko hommassa. Ei ihmisten, vaan luonnon ehdoilla tässä mennään ja luonnon säännöillä. Ukot päättivät yllättää minut vielä kaiken muun hyvän lisäksi ja antoivat lahjaksi Tavaratalo Hong-Kongin lippiksen. Sellaista mä olen aina halunut... ja pari pistettä lisää...

- Stickan / Karppimafia

< Takaisin raportteihin...