ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Kauden avauskeikka 2013

Julkaistu 02.06.2013
Kuvia 24 kpl
Author: - Stickan

Skönellä vietetyt hetket mertsareiden perässä keväänmittaan alkoivat kohdallani olla taas ohi. Komeita kaloja nousi kuulopuheiden mukaan ajoittain, mutta osaltani keväinen meritaimenen kalastaminen oli nyt ohitse. Jarin kanssa oli sovittuna kauden avauskeikka kimpassa ja jossain vaiheessa huomasinkin olevani mäskäyshommissa. Kausi luonnollisesti oli jo ikään kuin aloitettu maastontiedustelujen merkeissä paria tulevan kesän onkipaikkaa silmäillen. Alkujaan oli tarkoitus ottaa avauskeikka hieman myöhemmin, mutta työnantajani oli toista mieltä ja olinkin paimentamassa suunnitellun kyseisen ajankohdan aikuisiän kynnyksellä olevia asevelvollisuuden suorittajia.

Kävin esisyöttämässä tonttia kolmesti, enkä juurikaan säästellyt tavaran määrässä. pari – kolme kiloa boilaria / reissu lensi sissiteltan kokoiselle alueelle. Kevät oli kovasti myöhässä, eikä edes lumpeidenlehdet olleet tavoittaneen järven pintakalvoa. Rannoilla ei näkynyt merkkiäkään karppien olemassaolosta ja mielessä juili ajatus, että mahtavatkohan olla elossa ylipäätänsä? Edellisen vuoden avauskeikan esisyötöillä näin samalla paikalla kaksi karppia eri kerroilla ja nyt järvi näytti täysin kuolleelta. Niinköhän pinnan alla kyti?

Jarin kanssa roudattiin ryönät tontille ja aloin samantien virittämään ensimmäisiä onkia pyyntiin. Mäskikaukalosta nousi lähes huumaava tuoksu. Tämä, jos mikä pelittäisi tuumasin Jarille. Pva-sukkaan tavaraa ja ensimmäinen onki telineeseen. Jari kipaisi vielä autolta loput kamat. Sain onkeni pyyntiin ja aloin duunaamaan Jarille pva-satseja valmiiksi. Keli oli kesäisen leppoisa ja teltan pystyttäminen sai vielä hetken odottaa. Jarin viritelessä onkiaan bongasin sihisevän rantakäärmeen, joka päätti vaihtaa maisemaa...

Onget saatiin pyyntiin ja edellisen kauden avausta muisteltiin. Kovaa settiä saimme silloin kokea ja olin silti jotenkin skeptinen. Noh, pääasia että olimme päässeet ongelle pitkän talven jälkeen. Nautiskelimme parit oluet ja pystytimme teltan, jotta saisimme kamat suojiin, mahdolliselta sateelta. Viikolla oli tullut vettä, kuin viime kesänä ja teltan ollessa pystyssä ja kamojen suojassa oli oloni jokseenkin enemmän, kuin tyytyväinen. Yhdeksän huitteilla iltasella Jarin teline alkoi tärisemään ja pilli ujeltamaan! Kela antoi siimaa puolalta ja molemmat tuijotimme toisiamme onnellisen hölmistyneinä. Jari alkoi vääntämään kalan kanssa ja itse otin jo valmiiksi laitetun haavin hollille. Karppi alkoi osittamaan väsymystään ja Jari sai kalan jo suht lähelle. Selän takana alkoi samalla häläri ujeltamaan ja jouduin lyömään haavinvarren Jarille kouraan, kun onkeani vietiin. Tuplatälli, kuten vuosi sitten. Jumalauta mikä aloitus! Jari sai koukittua kalansa haaviin ja teki välittömästi matolle tilaa omalle otukselleni. Jarin kalasta fotot samalla, kun toinen odotti vuoroaan mattoon käärittynä. Melkoisen hektistä näin talven jälkeen tällainen aloitus.

Jari heilautti haavia tottuneesti ja kauden avauskala oli myös omalta osaltani totta. Apina selästä ja heti avauskeikalla. Mahtava aloitus! Kalalle perinteiset käsittelyt, kuten Jarinkin kalalle. Pieni hetki ja kalle takaisin elementtiinsä.

Onnistuneen avauksen jälkeen alkoikin jo nälkä hankaamaan selkärankojamme. Jari loihti meille sushi-illallisen. Vain sake puuttui, mutta oluellakin saimme herkkupalat huuhdottua kurkuistamme alas. Tämä oli juuri sitä, mitä olin kaivannut koko pitkän talven. Kohta pääsisi vielä telttaan pötköttelemään, mikä on näissä hommissa se kruunu kaikelle. Missä muualla ihminen nukkuu yhtä hyvin, kuin läpituulettuvassa teltassa?

Unta ei taaskaan tarvinnut kauaa odotella, vaikka aloitus olikin näin sykähdyttävä. Koko startti veti lähinnä sanattomaksi ja se edesauttoi unentuloa. Kaksi ukkoa kuorsasikin perinteiseen tyyliin alta aikayksikön teltassa. Unitutkijat ovat todenneet ihmisen unessa olevan eri vaiheita. Rem-univaihe ja jotain muita vaiheita. Joku niistä varmasti jäi kesken, kun klo 0330 päätti karppi hyväksyä sille tarjotun syötin. Kalle onnellisesti ylös ja kasvamaan. Jotenkin näitä shokkiherätyksiä oppii rakastamaan.

Kalle uimaan ja pikkuinen oluthetki alkavassa kesässä. Tuskin olimme saaneet purkkeja auki, kun taas boilieta vietiin! Jari vuorostaan vapaan kiinni ja taistelemaan karppia vastaan. Haavi heilahti taas kesäyössä ja kalle pääsi matolle irroitukseen. Muutama foto ja kala takaisin kasvamaan. Upea laji! Itikat alkoivat kiusaamaan, mutta se ei jostain syystä meitä haitannut. Kalle oli tuhdissa mätilastissa.

Oli sellainen fiilis päällä, ettei unikaan enää maistuisi. Eikä siihen olisi ollut mahdollisuuttakaan, koska pilli alkoi taas ujeltamaan n. 30 minuuttia taas edellisestä. Nyt oli minun vuoro vääntää kalan kanssa. Kalle tuntui osaavaan maaston minua paremmin, mutta onni oli meidän puolella. Jari koppasi kalan haaviin ja irroitti koukun alahuulesta. Kala päätti samassa rypistellä vielä hetken, mutta onnemme jatkui edelleen.

Aurinko teki nousuaan ja tuntui, että tontti oli aivan liekeissä. Kuplia ei peilityyneltä järvenpinnalta noussut, eikä muitakaan merkkejä kaloista näkynyt. Kaikki syötin hyväksynnät olivat nk. täyslähtöjä, ilman mitään esileikkejä. Nyt tuntui, että sekoittamani mämmi toimi erinomaisesti. Ja sitä samaa tuumasi seuraava karppikin, joka noudatti ½-tunnin tärppiväliä, kuin orjallisesti. Oli taas Jarin vuoro mitellä kalaa vastaan. Kalan saanti ylös tuotti omat tuskansa, kun kala teki omat temppunsa. Tuurimme kuitenkin jatkui ja nätti kalle lepäsi vuorostaan matolla.

Eipä ole moista syöntiä ennen kohdalle osunut. Mieleni oli tyhjä. En pystynyt vielä näin tuoreeltaan suodattamaan kokemaamme. Linnut alkoivat hiljalleen karjumaan, ikään kuin merkiksi päivänkoiton johdosta. Joko sitä pääsisi takaisin makuupussiin pötköttämään? Yö oli menty lähes samoilla silmillä. Karpit vaan järvessä olivat toista mieltä ja n. 30-minuuttia edellisestä lähti taas! Kalle otti lähdöt, kuin haulikon piipusta. Yhtä kyytiä, ilman pysähdyksiä. Reilut sata metriä siimaa taas pihalle. Vastaavaa saa Suomesta hakea. Lohet ainoastaan pystyvät moiseen ja nekin harvoin. Yleensä lohensyöksy loppuu hyppyyn. Karpeilla se ei lopu niin. Se ylipäätänsä ei edes lopu. Suunta vaan muuttuu. Jarrua kiristäessä kalle lähtee joko oikealle, tai vasemmalle. Sama paine päällä. Uskomaton tuurimme kalojen kiinnipysymisen suhteen jatkui. Hitusen omituisen näköinen suomukalle lepäsi matolla ja omasta mielestäni näytti, että kala oli hitusen rankavammainen? Nikaman verran liian lyhyt? Menohalut olivat kuitenkin kohdallaan. No ei muuta, kuin kalle kasvamaan pituutta...

Uskomattoman illan ja aamun jälkeen rauha valtasi hiljalleen tontin. Kaksi onnellista onkijaa painui telttaan nukkumaan seitsemän lähdön / seitsemän karpin jälkeen. Sanat eivät riitä kuvaamaan tunnelmaa tämän setin jälkeen. Olotilamme oli jokseenkin humaltunut, mutta ilman alkoholin vaikutusta. Kaatonaukkujakaan emme ehtineet ottaa. Emmekä niitä tarvinneet kun uni puski jo kajuuttaan… Päivällä heräilimme ”karppikrapulassa” ja nälkä kurni jälleen. Jari innokkaana eräkokkina loihti meille taas evästä.

Päivä meni löhöillessä ja edellisiä pohtiessa. Syötit vaihdoimme ensi kertaa reissun aikana uusiin. Jossain vaiheessa alkoi hälärini piippailemaan ja tiukan vastaiskun saldona oli silmäpuoli lahna. Kala sai jatkaa matkaansa ilman hesaria ja hiillosta.

Tuuli ja mahdollinen tuleva myräkkä teki tuloaan. Suunto hälytti ranteessani tulevan varoituksena. Luonnonvoimia uhmaten valmistimme illallisen grillaamalla. Kesän tähtihetkiä kalastuksen saralla. Marinoimani ribsit sulivat suuhun. Parempaa ribsikamaa saa hakea.

Toinen iltamme teki kovasti tuloaan ja pienehkö pelko perseessä tulevien yöunien suhteen kolkutti takaraivossa. Kalat kuitenkin kohteliaisuuttaan antoivat meidän nukkua aina aamuun asti rauhassa. Herätys kuitenkin oli mieluisaakin mieluisampi. Pillin vihellys ja pihalle. Jari tahditti kulkua ja kahdeksas mötkö pääsi kamppailun päätteeksi piipahtamaan luonamme.

Kala oli reissumme viimeinen. Kahdeksan lähtöä ja kahdeksan karppia ylös asti. Eipä ole osunut ennen moista kohdalle. Kyseinen setti lämmitti enemmissä määrin mieltäni, koska muutamia päiviä aiemmin jostain järveltä oli vapavälinein nostettu kaksi jättikuhaa, jotka molemmat kohtasivat elonsa päätöksen kalamiesten papin tahdittamana. Saamistamme karpeista kaksi oli painoltaan pienempiä, kuin jättikuha. Nuo ”pienokaisemme” kuitenkin peittosivat painoltaan niistä jättikuhista sen pienemmän. Ja edelleen kaikki karpit jatkavat kasvamistaan järvessään. Ei kalajutuissa, ei trofeina. Jari paransi enkkaansa kolmesti vuorokaudessa ja vapautti into pinkeänä kaikki, kuten pitääkin. Uskomattoman upea 1½-vuorokautta kalassa! Ja kausi vasta avattu…

- Stickan

Ps. Team Lucio Percan ukko oli saanut vapavälineillä +6kg toutaimen ja herrasmiesmäisesti vapauttanut tuon jättiläisen tässä muutama päivä sitten. Hieno kala ja hieno ele! Karppimafia onnittelee saamamiestä ja nostaa hattua.

< Takaisin raportteihin...