ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Swedish Carp Challenge 2013

Julkaistu 21.06.2013
Kuvia 17 kpl
Author: - Stickan / Karppimafia

Viime talvena Mujunen soitti eräänä talvisena lauantai-iltana, selvästikin hieman humaltuneena ja kertoi, että meidät oli kutsuttu osallistumaan Swedish Carp Challenge 2013 tapahtumaan. Kyseessä olisi nk. kansallinen karpinkalastuskilpailu, jonka voittaja lähtisi Italiaan edustamaan Ruotsia karpinonginnan MM-kisoihin (World Carp Classic 2013). Mieleeni muistui heti vaatekaapissani lojuvat Sweaboxerit (Tre Kronor), jotka ostin kymmenisen vuotta sitten kalareissulta Ruotsista. Näin itseni ne jalassa (pelkästään) Italiassa podiumilla viiksekkäiden ja karvakätisten naisten jakaessa laakerinlehtiseppeleitä menestyneiden onkijoiden päälaelle. Näkyni voimistui ja itse Silvio Berlusconi saapui onnittelemaan ja kehumaan Suomalaista ruokakulttuuria. Tuumasin tyypilliseen tapaani miettimättä kahta sekuntia pidempään, että jo vain mennään, kun on kerta kutsuttu. Iltani alkoi etenemään Ebba Grönin ja Ultima Thulen tahdittamana. Alkoi sotajuonien punominen...

Vuosilomia rustatessani kalenteriin varasin tapahtumaa varten tarvittavan määrän lomapäiviä ja aloin fiilistelemään tulevaa minilomaa. Viimein lähtöpäivä koitti. Rentoa illanviettoa naapurikansan seurassa ja etukäteen mainostettua grillitarjoilua oli ollut luvassa. Todellisuus kuitenkin iski jo, kun ängimme kamojamme Mujusen Nazi-Ladaan. Tiukkaa teki, mutta mahduimme kuitenkin. Samaan aikaan nuo naapurikansamme nuuskaansa kynsin ja tummunein hampain puolustavat viikingit istuivat iltaa tulilla ja joivat a-luokan juomia ja lauloivat kansanlaulujaan. Olimme myöhässä alkuseremonioista. No kalaanhan tässä oltiin menossa. Aamulla alkaisi onkipaikkojen arvonta klo 0900 paikallista aikaa. Laskujeni mukaan me olisimme paikalla aikaisintaan klo 1030. Eli Mujuselle luuria käteen ja selvittämään asiaa. Asiaamme arvonnassa alkoi hoitamaan Marco Tukholmasta. Kiva, että naapuriin voi luottaa. Samalla laivalla matkusti Team Desperadoksen Jörgen ja hänen poikansa Elmer. Heidän perässä ajelimme Stogiksesta reilut 400 km kohti eteläisempää Ruotsia, aina Vänernin ja Vätternin eteläpuolelle. Perille päästyämme saimme kartan käteen ja tiedon onkipaikastamme. Meidät oli laitettu järven toiselle puolelle. Sehän vaan passasi. Vielä, kun paskasta karttakopiosta ei saanut selvää… Onneksi taas ystävälliset naapurikansamme edustajat (Team Desperados) opasti meidät suht lähelle. Loppupätkän opastuksen saimme paikalliselta isännältä (Daniel Elfving).

Arpaonni (arpaonnettomuus?) antoi meille onkipaikan numero 27.

Onginta sai alkaa siis torstaina tasan klo 1200 ja sillä hetkellä alkoi syöttejämme lentää pyyntiin. Tarjosin Kimmolle mahdollisuuden valita niemennokasta omapuolensa ja Kimmo päätyi oikealle. Onkien ollessa pyynnissä oli lupa käyttää syöttivenettä mäskäämiseen ja pohjan tarkasteluun. Oma paikkani olisi ollut ilman kaikuluotaustakin siinä minne onkeni heitin. Kimmolla taasen oli kivisempi alue, mikä aiheutti herralle hieman harmaita hiuksia.

Onget olivat pyynnissä ja me olimme yksi joukkue kisaan päässeistä 28:sta kaksihenkisestä joukkueesta. Ja ainoat Suomalaiset Desperadosin Elmeriä lukuun ottamatta. Teltta pystyyn ja leiri kuntoon. Roskapiste ja paskapaikkojen tarkistus. Ilma helli kansankodin kesäillassa. Veneitä alkoi liikkua illanmittaan enemmissä määrin järvellä ja näyttivät kuhia pyytävän. Kumma juttu, kun en nähnyt papin heiluvan, vaikka kiikareilla kuinka tähystin. Myöskin kumma juttu, että tuon kokoinen järvi kestää moisen pyyntipaineen vuodesta toiseen. Syynä lienee pakanallisuus, kun pappia ei näy? Eikä sen enempää verkkojakaan. Järvessä ui kyrmyniska ahvenia (+2kg), vajaan kympin kuhia (+8kg) ja helvetillisiä haukia (+15kg), suutareita (+3kg) ja tietty myös kalleja (+14kg asti). Järvi tuntui olevan urheilukalastajan paratiisi, jollaista saamme Suomessa odottaa näillä näkymin vielä pitkään, johtuen kalastuskulttuuristamme ja kalastuslainsäädännöstämme, unohtamatta kalastuskuntien rikkonaisuutta yleisesti ottaen.

Rutiinit oli hoidettu ja nyt alkoi odottaminen. Mujunen tuijotti kilpakiimassa onkia yömyöhään rannassa. Itse nautin hiljaisuudesta teltassa, kun tuo rannassa istuva kaveri ei ollut kuorsaamassa naapuripunkassa. Matkan aikana kehitinkin taktiikan ja menin joka ilta aiemmin nukkumaan, jotta vältyin tukkisavotan ääniltä. Aamulla sahaaminen sitten aina herätti ja olikin jo muutenkin aika pötkiä teltasta pihalle, samalla kun Kimmo jatkoi puiden pätkimistä...

Väliaikatietoja saatiin ja muutama kala oli kisassa noussut. Onnekkain joukkue peräti 3 kalaa! Kimmo alkoi olemaan hermostunut. Itse en ottanut asiasta ylimääräistä jännitysmomenttia, sillä tuuripeliä tämä oli. Kalat tosin saattoivat luudailla rantapoukamissa kudulla, kun me taas emme olleet sellaisessa paikassa. Muutenkin kalastuskilpailujen jännitys oli jo jäänyt osaltani vuosituhannen vaihteen alkuvuosina. Lohikisoja, meritaimen heittokisaa jne. Joskus jopa voittoon asti. Siltikään en jaksanut jännittää. Olimme rentoutumassa, ilman mainostettua Birgerin grilli-iltaa...

Perjantaina olimme edelleen ilman kalatapahtumaa. Desperadot olivat saaneet yhden kalan ja päivänmittaan tutustuimme karhunpainiin. Sen innostamina kävimme visiitillä naapuritontilla tervehtimässä Kimmon tuntemaa Danielia. Ilta koitti nopeasti ja olinkin taas teltassa ennen Kimmoa...

Lauantaiaamu koitti, eikä yksittäisiä piippauksia lukuunottamatta kukaan ollut kiinnostunut ongistamme. Fredrik ja Ricki vierailivat leirissämme ja kertoivat kutuajan olevan karpeilla nyt mielessä. Heidän rannassaan muli, vaan ei syönyt, muuta kuin miestä. Lauantai-iltana saimme vielä uuden vieraan, kun isäntä Herra Elfving tuli mäyräkoiransa kanssa iltalenkillä Suomipoikia moikkaamaan. Kertoili ilosta riemuiten katselleensa juuri Suomessa kuvattua luontodokumenttia, jonka kaksi muuta osaa olivat kertoneet Norjasta ja Ruotsista. Miehen into luontoa kohtaan oli tarttuva. Mainio ukko! Mies oli metsästäjä, vailla julmettua tappokiimaa. Elämyksistähän nauttii jokainen pidempään, kuin kertasatsista sapuskaa. Kertoili bongailevansa ja välttävänsä yltiöpäistä pakastimen täyttöä. Oikea asenne!

Sunnuntaiaamu saapui ja Karppimafia oli edelleen ilman saalista. Heti aamusta aloimme leirin purkamisen ja kamojen pakkailun. Kansankodin ilma helli meitä Suomipoikia edelleen. Ainoastaan yksi minuutin sadekuuro oli ollut meillä niskassa koko reissun aikana. Loppuhetkillä Kimmon häläri ilmoitti kalan olevan tontilla. Plip plip, ilman suoraa lähtöä. Sanoin Kimmolle, että vastaiskua peliin. Näin tapahtui ja meillä olikin kala! Tosin väärän lajin edustaja. Lahna oli kelpuuttanut Kimmon pikkuboilarin.

Kamat autoon ja kisakeskukseen. Kerrankin kisa, missä kisapaikalla ei roikoteltu kaloja narikassa. Koko kisan saldo oli yhteensä 11 karppia (C & R) ja ne jakaantuivat viidelle joukkueelle. Tasan ei käynyt onnenlahjat, mutta mainio reissu kerta kaikkiaan. Kisan voitti nuori kaksikko, joita luonnollisesti onnittelin ja varoitin samalla. Italiasta safkaa saa myös himassa ja välttäkää paikallisia naisia, sillä muutaman vuoden kuluttua ne näyttävät heidän faijoiltaan. Kotimatkalla teki tiukkaa ehtiä laivaan, mutta lopulta meillä jäi onneksi jokunen minuutti aikaa. E4-tie oli ruuhkaisempi, kuin koskaan aiemmin. Ei siis karppeja, eli jokseenkin normi reissu. Vaan silti aina yhtä kliffaa! Kotimaan vesille seuraavaksi ja niissä meneekin loppukausi. Kiitokset Elmer, Jörgen, Daniel x 3, Janne Bohlin, Fredrik & Ricki jne...

-Stickan/Karppimafia

< Takaisin raportteihin...