ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Matias, kuin vanha tekijä

Julkaistu 12.08.2013
Kuvia 7 kpl
Author: - Stickan

Itselläni oli sovittuna Matiaksen kanssa onkikeikka ja nyt oli helppo päätös onkikohteen suhteen. Kävin runttaamassa tontille pari päivää aiemmin muutaman kilon boilareita. Rankkasateiden piiskatessa teimme lähtöä himasta ja mielessäni kiroilin keliä. Kalakaverini Matiasta taas ei tuntunut keli häiritsevän. Kaveri oli odottanut keikkaa jo vuoden päivät… Matkan varrella sain kokea huoltoasema-lapsihelvetin ilot ja surut. Ihmusten kauhukakarat riehuivat julkisella paikalla, eikä kukaan puuttunut. Oma kalakaverini oli, kuin viilipytty, olin ylpeä pojasta. Eläköön vapaa kasvatus ja muut junttiuden aiheuttamat tulevaisuuden ongelmat. Jokseenkin sääli, että ihan kaikki ihmiset saavat lisääntyä...

Kamoja roudatessa onkipaikalle punnittiin miehistä mittaa. Hiki lensi ja paarmat söivät meitä kilpaa. Vaikka olimme liikkeellä köykäisellä varustuksella, niin kannettavaa riitti. Matias alkoi kasaamaan leiriä ja itse virittelin vapoja pyyntiin. Ensimmäinen kalle pyörähtikin tontilla ja kelin muuttuessa poutaiseksi olin erittäin odottavilla fiiliksillä kalansaannin suhteen. Kaikki merkit vaikuttivat olevan puolellamme. Kolme onkea pyyntiin ja teltanpystytysapuun kalakaverille. Ennen, kuin teltta oli pystyssä tuli ensimmäinen lähtö! Karppi kuitenkin kiersi pohjassa möllöttävän kiven takaa ja spurttasi samalla katkaisten koko siiman.

Kaksi onkea oli onneksi edelleen pyytämässä ja jo kohta niistä toista vietiin! Fisu haaviin ja poika pönöttämään. Ja tuo pönötyshän jo luonnistuu nuorelta kalastajalta.

Kuplaa nousi ja odotus senkun kasvoi. Viikon pakertaminen kuitenkin pakotti ajoissa telttaan pötköttämään ja makuupusseihin päästyämme alkoi pilli ujeltamaan lähes välittömästi! Nyt tuli sen verran kiire, että jäi housutkin pukematta. Olimme kalsarisankareina kesäyössä ja saimme vielä kauniin karpin käymään ihailtavanamme.

Soitto onnistuneesta kalareissusta vanhemmilleen sai kalakaverini hiljalleen tuhisemaan makuupussissaan, joka näytti olevan jostain 80-luvun alkuvuosilta. Onneksi oli lämmin suviyö. Itse sammutin omat lyhtyni ja jäin horrostamaan koiranunta. Yö eteni ja klo oli 0130, kun taas toista pyynnissä olevista ongistamme vietiin. Ensimmäisen olin jättänyt samantien siiman katkeamisen jälkeen pois ja samalla tehden tilaa ahtaalle onkipaikallemme. Ampaisin ylös ja sytytin valot. Kalakaverini veteli unta palloonsa ja jatkoi tuhinaansa. Herättelin kalastajanalkua ja kyselin, että kuinka pitkälle nuori herra mahtaa antaa kalansa paeta? Unihiekat silmistä, verkkarit jalkaan ja pihalle kalahommiin. Kohta saimmekin jo kolmannen karppimme, joka noudatteli suht samaa kaliberia, kuin aiemmat kalamme.

Karpin vapauttamisen jälkeen jätin pyyntiin ainoastaan yhden vavan, johtuen kalakaverini vahvoista unenlahjoista. Yö teltassa kalojen jälkeen riittäisi, eikä karppeja tarvitsi välttämättä saada enää yhtään enempää. Reissumme oli jo onnistunut. Loppuyömme menikin sitten kuten toivoinkin. Ei enempää kalleja ja aamunkoitteessa sain tuijotella peilityyntä järvenpintaa. Tämä se on elämää tuumin ja herättelin onkikaverini ihastelemaan maisemaa.

Tiluksillamme Matiaksen pikkusisko Ella jo meitä odottelikin Torstin kanssa ja kohta pääsimme ammuskelemaan ilmakiväärillä. Sen parissa menikin sitten päivä kalajuttuja kertaillessa...

-Stickan

< Takaisin raportteihin...