ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Telttatuparit 2009

Julkaistu 10.07.2009
Kuvia 10 kpl
Author: - Stickan / Karppimafia

Nettikalastelua
Viime kesänä amstaffi-poikamme Torsti teki puolestani ostopäätöksen uuden teltan suhteen. Torsti nimittäin söi itsensä ulos, vanhasta retkimajoitteestamme eräällä onkikeikalla, jossa olin emännän ja koirien kanssa. Loppukausi menikin sitten Jussin teltalla. Noloa, melko noloa. Aikuinen mies ja ilman omaa onkimajoitetta. Se hyvä puoli tilanteessa oli, että minun oli aika hankkia oikea, siis oikea karppiteltta. Ajatustasolla homma alkoi siis kesällä 2008 ja loppuvuodesta olikin aika siirtyä hankintahommiin. Suomestahan ei muka tähän lajiin soveltuvia telttoja löydy, jotenka oli siirryttävä internetin ihmeelliseen maailmaan ja sen karppitelttoja pursuavaan valikoimiin. Peruslähtökohtina oli seuraavat tarpeet. Teltan oli oltava sisältä tarpeeksi korkea. Sen olisi oltava myöskin läpi tuulettuva ja sinne olisi mahduttava jopa 2 aikuista + 3 koiraa ja varusteet.

Valintani oli aluksi Foxin mallistosta, mutta haluamaani mallia oli näemmä enemmän, kuin vaikea saada tilattua Suomeen. Palasin jälleen nettimaailmaan ja jatkoin tutkiskelua. Jossain vaiheessa törmäsin sitten Nashin Double top Extremeen. Se kahden hengen versiona olisi oleva tuleva kesämajoitteeni onkikeikoilla. Mallia suositeltiin nimenomaan pitkille onkisessioille sen sisätilavuuden ja hengittävyytensä johdosta. Painoa mokomalla olisi vajaat 15kg, mutta samaan "kilokonkurssiin" se vielä menisi muiden varusteiden kanssa. Täytynee jättää esim. oluet kokonaan pois reissuilta, niin on vähemmän roudattavaa? (Niin varmaan...)

Itse teltan saaminen Suomeen ei sujunutkaan täysin ongelmitta. Yksi brittipulju ei edes suostunut myymään koko laitosta vedoten postikuluihin. Onkohan ne liikkeen maksettava? Itse olen aina elänyt siinä uskossa, että asiakas maksaa. Omituista porukkaa nuo "teepussit". Lopultakin löytyi liike, josta sain kaipaamani ja kasan muita karppitarvikkeita. Samalla Karppimafian muutkin ukot satsasivat tulevaan kauteen. parin viikon odottelun jälkeen varusteet vihdoinkin saapuivat!

Uusi teltta pahveistaan ja samalla shokkirektio! Vittu, väärä teltta! Voiko oikean teltan saaminen olla näin vaikeeta? Näemmä voi ja mahdollisimman monen mutkan kautta. Hermo "lepäsivät" jälleen ja saarivaltion asukkaiden hörökorvat varmastikkin punottivat, kun noiduin koko kansan. Mihin helvettiin minä tämän väärän teltan saisin tungettua? Lopulta kävi kuitenkin onnekkaasti, sillä Korkeamäen Henkka oli telttaa vaille ja näin ollen sain "väärän" trokattua eteenpäin. Ja sitten taas uutta tilausta vetämään sähköpostilla. Lopulta sainkin mitä halusin ja mistä maksoin. Mahtava laitos, olin onnellinen. Kovin tuntui olevan hankalaa mokoman hankinta. Tästä jos Torsti itsensä söisi läpi, niin tekisin otuksesta rukkaset!

Muutaman harjoittelun kasaamisen ohessa aloimme Jussin kanssa sovittamaan aikataulujamme yhteen, telttatupareiden johdosta. Sopiva ajankohta löytyi ja eräs järvi eteläisessä Suomessa alkoi saamaan mäskiä tontille. Bensaa paloi taas ja kallet kiittelivät mämmeistä. Elämä hymyili jälleen koko helvetin rumban jälkeen.

Aika aloittaa onkiminen
Vihdoin ja viimein koitti se ennalta sovittu ja odotettu päivä. Kamoja roudatessamme tontille ripeksi ajoittain vettä taivaalta. Meille se sopi mainiosti, saimme hieman helpotusta hikoiluun. Varusteita oli taas ja paljon. Harmittaa, ettei muistettu punnita varusteiden painoa. Olisi varmaankin ollut jonkin sortin ennätys kyseessä, vaikka tällä kertaa ei matkassa ollut esim. kaasujääkaappia. Jussin kanssa meillä on ollut tapana huolehtia nestetasapainostamme ja tälläkin kertaa olutta oli varattu aamuisten sihijuomien ohella reilusti matkaan. Sapuskapuolikin oli kaikinpuolin kunnossa. Makkarapuolella oli jälleen ainoastaan Wotkinssin tuotteita. HK:n sinistä nimittäin on inhottava oksentaa jauhoisuutensa johdosta.

Onget saimme pyyntiin klo 20 tietämissä. Sen jälkeen teltta pystyyn. Siis tuo laitos, jonka vuoksi olin repinyt vähäisiä hiuksiani talvella. Mallikkaasti oli hetken kuluttua koko leirimme valmiina. Itse odotus sai nyt virallisesti alkaa. Leiri näytti asialliselta. Kaikki varustekassit, kylmälaukut ym. veskat mahtuivat nätisti teltansuojiin ja mestamme ei näyttänyt todellakaan mustalaisleiriltä. Kolme selvää karppien pintakäyntiä kertoi, että ne olisivat ainakin liikkellä. Olutta nautiskellessamme pohdimme tulevaa yötä ja mahdollisia karppien aiheuttamia paskahalvauksia. Tätä olimme odottaneet!

Yksi kunnon mulahdus tapahtui lähellä mäskättyä tonttiamme. Tunnelma nousi entisestään leirissämme. Aurinko teki laskuaan ja meikäläiset puuhaili kunnon iltapalaa. Näinkö jäisi mahdollinen eka tapahtuma yölle? Pohdintaa riitti ja keli poutaantui entisestään. Tilanne kyllä vaikutti potentiaaliselta kalansaantia ajatellen. Kelinmuutokset ovat toimineet usein. Makkaroiden kimppuun käytiin hämärissä ja leirissä oli jo perinteinen "rai rai" päällä. Kesän ekat hydäritkin löysivät meidät. Olipa hienoa olla niiden ateriana! Mujunen olisi ollut tässä vaiheessa ihan romuna. Nauru raikasi ja ukkoilla oli lystiä. Tämä oli taas kalastusta parhaimmillaan...

Lötköjen paluu
Järvi oli peilityyni, eikä karppien pintomisiakaan enään havaittu. Muistelimme Jussin (Isä Carillo) kanssa pari kesää aiemmin kokemaamme Lötköjen yötä ja mietimme, osuisiko vielä kohdallemme joskus vastaava "ilotulitus"? Siinä pienessä hiprakassa molemmat vaivuimme omiin ajatuksiimme ja niihin sen legendaarisen reissun tapahtumiin. Samalla alkoi pilli huutaa ja me molemmat olimme saada paskahalvauksen. Yhtäsoittoa kalle paineli kohti järven isoa selkää. Meikäläinen vavankahvaan kiinni ja sitä mahdollista kauden ekaa yrittämään ylös. Juuri nyt ei tuntunut hyttystenkään jatkuva ininä miltään. Isolta kalalta otus siiman päässä vaikutti. Jonkin hetken kuluttua sain sen pumpattua jo Jussin haavittavaksi, mutta kuten tavallista ei tämäkään ollut vielä kypsä haaviin. Kohta uusi yritys ja Jussi onnistui siinä helposti. Molempien suusta kuului samanaikaisesti "Lötköjen paluu!", kun tutkimme tarkemmin saamaamme karppia. Se oli oikea römppävatsainen ja kuvankaunis jättiläinen. Vapautusmatolla "Pirjo" meille hetken kurnutteli ja sitten punnitukseen. Painoa mammalla oli ja sitten ne perinteiset pönötykset päälle. Nyt oli aika hyvästellä "Pirjo" ja laskea se takaisin kasvamaan ja suorittamaan kumppaniensa kanssa yhdessä, sitä alkukesän kaunista asiaa...

Fiilis olivat helvetin korkealla , kun kaverukset sihauttivat "kaato-oluset" kesäyössä. Lötköt olivat saapuneet tontille ja näemmä joillain oli jopa nälkäkin. Ei tehnyt mieli mennä nukkumaan, vaikka uusi upea teltta takana odottikin. Hyttysetkin tosin olivat lähteneet nukkumaan ja ajan kanssa alkoi vaikuttamaan siltä, että karpitkin olivat poistuneet. Kummasti alkoi takana ollut duuniviikkokin painaa silmäluomiamme. Eli pehkuihin siitä oli lähdettävä. Karppeja emme murehtineet. Kyllä ne soittavat, jos tulevat kyläilemään. Mukava aloitus telttatupareille, johon oli kutsuttuna vain pari vierasta. Isä Carillo oli yksi kutsutuista ja kuorsasi jo omassa bunkassaan. Yksi kutsuvieras oli vielä saapumatta. Näitä miettiessä vaivuin itsekkin uneen...

Aamu sarasti kovin äkkiä ja oli vakioaamutoimien aika. Hieman sihijuomaa (Coca-cola), aamusauhut ja heti perään aamubönksät. Sen jälkeen persettä kutitti. Oli näemmä hydäritkin heränneet. Noh, täytyy kai niidenkin jollain elää? Lämmin oli näemmä päivästä tuleva. Yöllä asteita ei tosin montaa ollut, mutta nyt oli auringossa puhtia jo aamusta. Hyttysten syöttämistä omilla ahtereillamme, naureskellessamme pilli alkoi ujeltaa! Jäi Jussilla juttu kesken, kun se syöksyi vapaan kiinni. Otus pisti puhdilla menemään ja taisi Jussilla muutama hikikarpalokin valua ohimolla, liekö vaan lämpötilan johdosta? Kala esitti hyviä vedenalaisia liikesarjoja ja vapa luokilla se jumputti raskaasti vastaan. Lystiä riitti kotvasen aikaa ja kymmeniä jättimäisiä karppeja ylös kammennut onkija uitti kalan haavini ulottuville. Ylhäällä oli nyt Jussinkin avauskala. Oli aika taas paiskata kättä...

Normaalit kuviot suoritettiin pikaisesti ja kala sai vapautensa. Boiliesyötti oli taas ollut kiinni alahuulessa, kuin oppikirjoissa konsanaan. Hatut otettiin päästä ja päätimme nauttia äskeisen kunniaksi aamuoluet. Tuumailtiin kimpassa, että jo oli taas tuuria meillä matkassa? Tosin esisyöttökään ei ollut varmasti pahaa tehnyt näille onnistumisille...

Kello oli 9.30 ja edellisestä kalasta oli kulunut vajaa tunti, kun elukka soitti taas häläriä! Aurinko porotti ja otukset tuntuivat edelleen häärivän tontilla. Meikäläinen vavanvarteen ja pumppaamaan. Karppi päätti sitkän spurtin jälkeen muuttaa suuntaa komean mulauksen saattamana. Nyt alkoi veto painua sivulle. Sain kuitenkin kalan hiljalleen lähemmäs rantaa, kun se aloitti raivoista mulauttelut. Jussi kasteli varmuudeksi vielä haavin, vaikkei se edellisestä kalasta ollut vielä ehtinytkään kuivua. Niin nopeasti kuin tilanteet alkavat, niin yhtänopeasti ne saattavat loppuakkin. Tunsin voimakkaan potkun suoraan siimanvälittäessä osumaa perukkeeseen. Samalla kalle irtosi ja paineli menemään. Kelasin siiman sisään ja koukkua tutkaillessamme huomasimme sen hieman vääntyneen. Testasimme vielä kelan jarrun ja se oli kyllä sopivan löysällä. Taisi olla melkoinen muulinpotku suoraan tapsiin, tai sitten kyseessä oli huonosti karkaistu koukku? Noh kuka tietää? Tekeville sattuu, eikä varmasti jäisi viimeiseksi karkuutetuksi kalaksi. Sen ihmeempiä murehtimatta aloitimme aamugrillailut.

Päivä meni goisatessa, grillatessa ja kylmiä juomia nautiskellessa. Keli alkoi olemaan tukahduttavan kuuma. Iltaa kohden kuitenkin oli meille skandinaaveille sopivampia lämpötiloja luvassa ja kenties tapahtumia syötteihimme, jotka saivat olla koko päivän aivan rauhassa.

Jumalauta se vaan jatkuu...
Ilta saapui kuin varkain ja odotus alkoi vetää taas miehiä miettiliäiksi. Karppien mulautuksia näkyi ainoastaa pari ja nekin olivat melko kaukana mäskätyltä tontiltamme. Tuoreet syötit pva-pussukoineen köllötti pohjassa, mutta tänä yönä ei tupareihin saapunut yhtäkään kallea kuokkimaan. Aamusta se sitten alkoi. Nimittäin hermoja raastava leikki syöttien kimpussa. Yksi tai useampi karppi töni, osui siimaan tai kenties maisteli erästä syöttiämme. Puolisen tuntia saimme odottaa jatkuvalta piippailulta sitä kunnon lähtöä, joka kertoo karpin tarttuneen. Näin vaan ei käynyt. Näitä silti mielusti lisää. Olo oli, kuin pikkukundina mato-ongella kohoa tuijotellessa.

Viimein se sitten tapahtui. Nimittäin tekstiviesti saapui Markiisilta ja Mujulta. Ukot olivat saaneet uudelta lutakolta pienehkön, mutta sitäkin nätimmän kallen. Siinä sitten pienet kuulumisten vaihtamiset ja onnittelut puolin ja toisin. Näytti Karppimafialla olevan hyvä vauhti päällä jo näin kauden alussa. Mitäköhän tästä kesästä vielä tulisikaan? Hyvä oli tosiaan vauhti tällä porukalla tässä lajissa. Siitä piti myös huolen karppi, joka täräytti täysin ilman ennakkovaroitusta! Syöttiäni vietiin ja sain kokea mahtavat kyyditykset väkivahvalta otukselta.

Tästä kalasta kuvattiin hieman vapautusvideotakin ja sitä jälkikäteen hehkutellessamme vietiin selän takana Jussin syöttiä! Tälläkin kertaa Jussi oli karppia viekkaampi ja sekin saatiin käytettyä punnituspussissa ennen vapauttamistaan. Tämä kalle lähti kasvamaan oikein tyylillä. Sen leveä selkä halkoi järven selkää pitkän matkaa, kunnes se palasi normaaliin elementtiinsä, eli pohjan tuntumaan.

Nyt oli siis neljä kallea käytetty ylhäällä ja reissu oli vielä kesken. Ei pöllömmät tuparit tuumasimme. Päivä meni normaaleissa merkeissä. Unta, safkaa ja juomaa. Ilta koitti ja aloimme taas pohtimisen, saapuisiko toinen kutsuvieraista reissuumme ollenkaan?

Olen kaivannut sinua Kyllikki...
Alkuillasta ei tontillamme näkynyt mitään elämää. Kello lähenteli hiljalleen puoltayötä kun painelimme telttaan nukkumaan. Ilma oli todella lämmin. Huomiselle olisi luvassa sen verran tukalaa hellettä, että päätimme jo etukäteen poistua näyttämöltä aikaisin ja ilman lämpöhalvausta. Osa kamoistakin oli roudattu autoon. Tuparit vetelivät siis viimeisiä tuntejaan ja vain toinen ennalta kutsutuista oli paikalla. Sekin tuhisi jo makuupussissaan.

Ehdin nukkua noin puolitoista tuntia ja olin melkoisen sikeässä unessa, kun havahduin Jussin liikehtivän teltassa. Samassa tajusin, että myös Jussin häläri ujelsi. Tuhannen ryydloikkaa ja Isä Carillo kampesi pimeässä isomuksen kanssa. Molempien päässä kävi varmasti samat ajatukset. Olisiko se hän? Tuo vesistön likoista se ahnein. Tuo friiduista pulskin. Neito jonka tuottaman läheisyyden olimme molemmat saaneet joskus kokea.

Koukkasin kalan otsalamppun valossa haaviin ja sanoin Jussille. On melkoisen leveä selkä. Jussi oli haljeta onnesta. Se oli hän! Kyllikki, peilikarppi jonka Jussi oli saanut 10-vuotta sitten 11-kiloisena. Sen jälkeen Kyllikki oli väistellyt Jussin onkia, mutta näyttäytynyt ajoittain. Kyllikki näytti olevan edelleen todella pulska ja elämänsä vedossa. Tätä neitoa pyöreys todellakin pukee! Punnitus jätettiin aamulle ja mamma laitettiin sumppusäkkiin lepäilemään. Teltassa pohdittiin aamun virallista lukemaa. Se olisi 100%:sen varmasti Jussin uusi PB. Hymyssä suin vetäisimme muutaman tunnin unta palloihimme ja sitten olikin aika ottaa pönökuva. Punnitus kertoi sen mitä veikkasimme. Isä Carillon PB parani reilulla kilolla. Olihan se henkilökohtaisellakin tasolla aina yhdensortin merkkipylväs, mutta nyt kyse oli paljon muustakin. Nimittäin uudelleenkohtaamisesta. Se jos mikä näytti lämmittävän kaverin mieltä. Tästä vielä rupateltaisiin jokunen tunti viikolla puhelimessa. Kyllikki sai ansaitsemansa vapautensa ja kiitollisena se vielä roiskaisi vedet Jussin päälle. Harmi, että kaatokaljat oli juotu jo viimeistä myöden edellisenä iltana. Noh, konjakit nautittaisiin varmastikkin myöhemmin, kuten meillä on tapana ollut.

Kamat kasaan ja kamojen roudaus sai taas alkaa. Hiki valui jo pelkästä fyysisen reippailun ajattelemisestakin. Jussi kuitenkin meni poluilla, kuin hirvi. Ei painanut ikä, eikä kilot kaverilla. Ja koko ajan hymyssä suin. Olipa perkeleen loistavat tuparit. Kutsuvieraat saapuivat ja pidot vaan parani kuokkavieraiden myötä. Näissä tunnelmissa aloimmekin odottaa jo seuraavaa sovittua reissua, josta tarinaa jonkin ajan kuluttua...

-Stickan / Karppimafia

< Takaisin raportteihin...