ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Karppiraportit

Lupauksen lunastus 2010

Julkaistu 13.06.2010
Kuvia 11 kpl
Author: - Stickan

Viime kesänä oli Jussin kanssa puhetta faijani tulevista 60-vuotispäivistä ja vannoutuneelle kalamiehelle sopivasta syntymäpäivälahjasta. Ajatus ikimuistoisesta kalareissusta, tai ainakin mahdollisesti suht onnistuneesta sai alustavan toimintasuunnitelman ja ajankohdan Jussin kanssa nauttiessamme neuvoa-antavia. Paikka oli tiedossa ja ajankohtakin jokseenkin selvillä. Pieni vinkkaus asiasta faijalle, sai miehen olemaan varpaillaan useita kuukausia etukäteen. Itse synttäribileet menivät letkeästi ja faijalle tilaamani E.V. Trutta lajitelma veti ukon suunpielet hymyyn. Jossain vaiheessa iltaa ukko muistutti karpinonginnasta ja elämysreissusta. Asia oli toki sovittuna, mutta jäät peittivät kaikki Suomen järvet ja suuren osan myös merialueesta. Ajankohdaksi sovittiin kesäinen järvimaisema.

Aika vierähti ja huomasin taas mäskääväni onkipaikkaa ja huitovani hulluna hyttysiä, joita ainakin tänä vuonna riitti alkukesästä. Takaraivo, ohimot, otsa, kämmenet ja kaula olivat, kuin Drakulan jäljiltä. Siinä oli mun verenluovutukset tälle kesälle, mikäli asia olisi minusta kiinni. Seuraava mäskäys menikin sujuvammin ilman osumia. Tontille tuli kylvettyä pellettiä, boilieta, maissia ja hampunsiementä. Kaikkea herkkua siis, mitä vain kulinaristiset karpit kehtaavat edes odottaa.

Perjantaina töistä päästyäni pelmahti faija pihaan ja autonlastaamisen jälkeen olimme valmiit tienpäälle. Matka taittui mukavasti kesäisessä säässä ja perille vihdoin päästyämme saimme todeta tuulenkin olevan puolellamme. Hiki ei juurikaan virrannut ja verenimijätkin taisivat suurimmaksi osaksi hakevan tuulensuojaa? Ekana kalakamojen viritys ja jonkin ajan kuluttua olivat 3 vapaamme pyynnissä. Pilvien alkaessa lisääntyä emme aikailleet teltankaan pystyttämisessä sen enempää ja olihan iltakin jo suht pitkällä. Iltasella nautiskeltiin maisemista, hyvästä grillisafkasta, kalajutuista, oluesta ja ajatuksesta faijan ekasta karpista. Ukkohan oli jo kerran aiemmin pidellyt kallea siiman päässä, mutta silloin väkivahva otus uitti siiman pohjarytöön ja vei erävoiton. Nyt oli revanssin aika ja mahdollisuus. Kovahko tuuli piti huolen, ettei pintomisia nähty ja ennen puoltayötä paineltiin telttaan goisimaan.

Perinteinen duuniviikon rasitus ja illan lyhyehköt riennot pitivät huolen, että tukkisavotta alkoi kahden miehen voimin välittömästi, kun yläluomet putosivat. Lämpöisissä makuupusseissa pötkötteli kaksi miestä odottavina alitajunnoissaan. Toinen oli karpin voimat kokenut ja toinen odotti sillä hetkellä sitä enemmän, kuin mitään muuta. Kello oli 02.30 kun faijani maailma räjähti! Ukkoa ylös ja pihalle! Hälytin huusi yhtä soittoa, kertoen kalalla olevan menohaluja näin perjantai-iltana. Nakkikioskille kenties kiire?

Faija nappasi vapaan kiinni ja minä aloin kastelemaan valmiiksi vapautusmattoa, haavia ja punnituskehtoa. Kalan tekemien spurttien myötä sain kuulla faijaltani melkoisia ylisanoja käynnissä olevasta taistelusta. Takaraivossani kyti silti pieni pelko ukon leikatun olkapään kestämisen suhteen. Toinen handu, kun ei vielä noussut edes olkapään tasolle. Katselin kelloa ja kohta 25 minuuttia takana vääntöä. Samalla kaiketi kallekin tajusi ajankäytön ja valmistautui tulemaan vihdoinkin haavittavaksi. Kala haaviin ja matolle. Faijani eka karppi ja eka +10kg kala koko kalamiesuralla lepäsi edessämme! Ilmassa oli kauneinta "isä-poikabondagea", mitä lainpuitteissa saattoi tapahtua. Voiko kenties hienompaa hetkeä tarjota omalle faijalle, jonka ansiosta on saanut itse kipinän vapakalastuksen pariin? Kameraa esiin ja ikuistamaan kalaa "tuoreeltaan"...

Olin saamassa kalaa jo punnituskehtoon, kun vieressä alkoi tapahtua. Pilli ujelsi ja jarru sirisi kelassa. Faijalla tuskin oli edes sikarinhaikut kerkineet haihtua, kun jo tätä toista onkea vietiin. Äijä taas kampeamaan ja samalla meikäläinen sujautti kalan sumppusäkkiin odottamaan parempaa ja rauhallisempaa punnitushetkeä. Tämä kala osoitti erillaisia merkkejä siimanjatkeena ja suostui hieman lyhyemmässä ajassa haavittavaksi. Valoakin alkoi olemaan jo hieman enemmän ja päätimme koittaa kuvausta ennen vapauttamista.

Aamun valjetessa olikin taas aika painua telttaan maate ja vahvasti epäilen, että naapuripunkassa ei uni tullut ihan helpolla. Ei se tosin itsellänikään unikuvat ihan saman tien ollut mielessä, koska elettiin ottihetkiä. Ottihetki oli kuitenkin lyhyt, sillä enempää ei elämää siimojemme jatkoksi osunut / löytänyt. Toinenkin karppi sai aamulla vapautensa ja aamupalaa saimme nauttia kovassa tuulessa. Noh, ei ollut itikoita aamuoluissamme...

Lauantai ei tarjonnut myrskyisää keliä ihmeempää. Grillaaminen tuotti haasteita, mutta siitäkin suoriuduimme kunnialla. Faijan puhelin kävi kuumana, kun ukon kalakaverit saivat kuulla edellisyön tapahtumien kulkua kerta toisensa jälkeen. Pari vuotta aiemmin oli kokenut itse tuon saman täällä, jotenka ymmärsin täysin tuon elämyksen merkityksen. Ilta läheni ja vaihdoimme kelojen kammet toiselle puolelle, väsytysvuoron vaihtuessa. Perinteinen herrasmies-sääntö piti täälläkin sukulaisten keskuudessa. Alkuiltaan mennessä alkoi keli hieman hellittää, mutta samalla ilmanlämpötilakin rupesi selkeästi putomaan kylmemmäksi. Ilman tapahtumia mentiin jo sunnuntain puolelle ja samaa hiljaisuutta pideltiin lähes pipokelissä aamunkajoon asti. Aamu oli erittäin kaunis ja tuuleltaankin siedettävä. Harmitti, vaan ettemme olleet saaneet todistaa yöllisiä pintomisia kelintakia. Lintuja bongaillen ja aamutoimia harjoittaessa etenimme aamukahville asti.

Kello oli about yhdeksän huittella, kun tokaisin faijalle, että kahteen kalaan taisi jäädä tämä keikka? Max tunti, tai kaksi olisi ottihetkiä jäljellä ja ajan edetessä jäisi mahdollisuudet entistä pienemmiksi. Puolisen tuntia myöhemmin karppi mulautti pinnan rikki 50-metrin päässä meistä. Edellisestä pintomisesta oli aikaa 1½-vuorokautta. Ei vielä lähelläkään onkia, mutta kertoen kuitenkin aktiivisuudesta. Seuraavat puolituntia meni odotellessa ja perinteiseen lobotomiatilaan vaipuessa. Sen jälkeen se otti tuli taas, kuin puskista ja täysin ilman ennakkovaroitusta. Raskas oli vastus jota sain vääntää. Kala ei todellakaan osoittanut samanlaisia merkkejä siimanpäässä, mitä kaksi edellistä kalaamme. Melko pian faija saikin haavin uitettua hitusen pulskahkon rouvan alle ja mätimamma siirtyi matolle täysin yhteistyökykyisenä. Kala kehtoon ja aamupunnitukseen. Hetken päästä tuo matamimme pääsikin jo jatkamaan aamuruokailuaan...

Puolisen tuntia edellisestä tapahtui seuraava mulahdus ja suoraan tontillamme! Seuraavat puolituntia meni ja sitten boilieta vietiin. Nyt lähti taas, kuin haulikonpiipusta. Samanlaisia olivat pe-la välisen yön startit. Faija harjoitteli taustalla järkkärin käyttöä ja minä hikoilin koko ajan lämpenevässä ilmanalassa. Karppi möyri pitkin pintoja ja esitteli päivänvalossa parhaita temppujaan.

Myös tämäkin väsytys sai onnellisen lopun ja karppi solahti haaviin kolmannella yrittämällä. Koukku irti alahuulesta, pikainen kuvaus, punnitus ja takaisin kasvamaan.

Nyt oli enää yksi onki pyynnissä ja takki oli molemmilla kalamiehillä jo melkoisen tyhjänä. Kaato-oluet nautimme ja aloimme purkaa leiriä. Enempää eivät karpit tontillamme tällä kertaa möyrineet, eikä enemmälle ollut tarvettakaan. Kaksi kallea mieheen, takasi elämyksellisen viikonlopun puitteet. Seuraavan viikon alkupäivät menivät märehtiessä kokemaamme. Uusi onkireissukin oli jo kalenteriin sovittuna...

< Takaisin raportteihin...