ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

Lohenuistelua naapurissa 2005

Julkaistu 02.10.2009
Kuvia 28 kpl
Author: - Stickan / Karppimafia

Talvella 04-05 heräsi uisteluporukassamme ajatus lähteä isoja kaloja pyytämään naapuriin, ennen kuin omilla vesillä olisi edes jääkansi hellittänyt otettaan. Porukka saatiin helpolla kasaan ja lopulta meitä oli lähtijöinä kaksi venekuntaa. Naapuripaatissa vaikuttivat Kuivanmaan uistelijat Auvo ja Olli Kuisma, sekä Timpurijärven Justiina eli Hakalan Juha-Matti. Meidän venekunta muodostui luonnollisesti sen hetkisestä vakioryhmästä johon kuului allekirjoittaneen lisäksi Henkka ja Sohvis.

Ajankohdaksi päätettiin maaliskuun loppupuoli, ajatuksella tupla tai kuitti. Kelithän saattavat olla tuohon aikaan vuodesta ihan mitä vaan. Ja kelit olivatkin olleet aivan hirveitä. Etelä-Ruotsin yli pyyhki parikin rajua myrskyä, joiden tuhoja saimme omin silmin todistaa, kun karavaanimme kulki kohti Skånea. Metsät olivat, kuin tyksitökeskitysten jäljiltä. Moni metsänomistaja oli kuulemma vetänyt jopa itsensä kiikkuun, kun oli vakuuttamattomat metsät menneet nurin ja sikin sokin. Suomesta ja Virosta matkustikin paljon kalustoa ja metsureita naapureita auttamaan sotkujen selvittämisessä. Matka Tukholmasta etelään kesti helvetin pitkään, mutta maisemia katsellessa aika ja matka taittui kuitenkin.

Perille päästiin lopulta ja majoitteenamme toimi Stalag-34 niminen paikka. Se ei tainnut olla ihan virallinen nimi, mutta Sohvis sen sellaiseksi risti ja sillä mentiin. Majoitteessa oli useita erillisiä huoneita ja yhteiset keittiö- / saniteettitilat. Samaan aikaan Stalagilla asusteli meidän kanssa hassuja Tanskalaisia, joiden kanssa istuttiin välillä pitkääkin iltaa. Pohjoismaisessa yhteisjuomisessa on voimaa!

Kalastuspäiviä olimme varanneet kaikkiaan kuusi tälle reissulle, mutta kuten arvata saattoi, ei läheskään kaikkina päästy vesille. Eka päivä meni kamoja laitellessa ja tuulta pidellessä.

Tokana päivänä sentään päästiin ja talven vallitessa kotona, maistui avovesillä lohenpyynti entistäkin makeammalta. Iltapäivästä se odotettu jarrunpäräys ilmoitti kevätkauden avauksesta. Takilassa (122ft.) uitettuun Jack Rapidiin (kilohaili) otti 5,55kg / 83cm lohnake! Jack Rapidin edessä hötkyili iso valkoinen Okin houkutinlevy. Eka kala siis ylhäällä ja eka Rapideilla saatu kala ylipäätänsä meidän venekunnalle! Tunnelma oli about targakaarenkorkeudella? Veneitä ei ulkona ollut montaa, mutta silti meistä pidettiin huolta isoveljen valvovan silmän alla. Toinenkin lohi meillä oli hetken aikaa kiinni, mutta se vei kamppailussa voiton. Porukkamme toinen venekunta veivasi jokusen turskan kyytiin päivän aikana, onnistuen välttämään lohikontaktit.

Iltariennoissa sitten saatiin tuoretta lohta syödäksemme. Säätiedote kertoili myrskyn tulevan yön aikana ja sen johdosta päätettiin ns. "ottaa löysät pois". Eka huilipäivä menikin lähinnä olotiloja loiventaessa. Iltasella taas jännitettiin säätietoja, jotka eivät antaneet mahdollisuutta lähteä ulos merelle. Oli pakko keksiä jotain puuhaa seuraavalle päivälle, koska seinät alkoivat kaatua kalamiesten niskaan, mitä suuremmissa määrin. Aikamme pohdittuamme päätimme tehdä retken Mörrumjoelle, jossa ei kyllä ollut vielä mahdollisuutta päästä kalaan. Avajaiset olivat vasta tulossa, mutta päivä meni mukavasti aluetta kierrellessä ja katsellessa.

Myrskyn jälkeen on pouta sää, lauloi joku hemmo aikoinaan. Ei vaan ollut kaveri vissiin ikinä käynyt merellä? Vesille kuitenkin päästiin, mutta kyyti oli todella kuoppaista. Heti aamusta saimme todistaa pyöriäisparven liikkuvan veneemme kanssa samaan suuntaa, mutta niiden kuvaaminen ei onnistunut "pesukoneen laittaessa linkousohjelmaa" päälle entistä kovempaa.

Pesukonepäivän aikana venekuntamme uisteli ilman plaanareita. Niiden käyttö oli täysin mahdotonta. Aallot löivät säännöllisesti Finnsportin yli ja kipparia oli vaihdettava tasaisin välein. Sen verran työstä kävi jatkuva ruorin veivaaminen. Takiloista paukahteli turskia tasaiseen tahtiin ja yhtä lohtakin pääsimme hetken aikaa pitelemään. Sen ylös asti saaminen ei todellakaan onnistunut ja kala jatkoi uintiaan. Päivän päätteksi molemmat miehistöt olivat aivan hakattuja. Ukot kolisteli ja kaatuili suihkuissa, kun kaakelit hyökkäili niskaan. Tasapainoelimet olivat melkoisen sekaisin. Seuraavalle ja viimeiselle kalastuspäivälle oli onneksi luvassa hyvää keliä!

Viimeinen kalastuspäivä aukeni meille aurinkoisena ja tyynenä. Koko homma oli, kuin jostain sadusta. Toinen venekuntammekkin oli tullut samalle aluelle pyytämään, meidän kalatapahtumien johdosta. Alueella tuntui olevan monta muutakin venekuntaa, joista moni oli myös Suomesta. Kuivanmaan uistelijat avasivat päivän nätillä lohijalalla ja hetken kuluttua meiltäkin vietiin syöttiä. Lohi vaan ei halunut tulla veneeseen asti. Uistelu samalla alueella sai siis jatkua. Iltapäivästä meidän veneessä alkoikin sitten säpinät. Klo 15 lohi räjäytti raksiin plaanarista, pikku slide diverin takaa. Pötkäle saatiin onnistuneesti kyytiin ja matamin strategiset mitat olivat 10,0kg / 94cm. Slide diverin edessä leijaili pikkuinen Okin levy.

Tuosta meni juuri sen verran, että saatiin kaatonaukut, fotot ja puhelu naapuriveneeseen, kun tuli tuplatälli! Jäi puhelu kesken ja sählinki oli valmis. Meikäläinen kampesi toista ja Henkka toista. Mun pitelemä kala meni hullun lailla ja Henkka sai sillä aikaa väännettyä toista lohta lähemmäksi venettä. Jotain kuitenkin tapahtui ja Henkan vääntämä n. 3-4kg lohi sai itsensä sotkettua muihin siimoihin ja irtosi. Lähellä se oli ja about haavia vaille valmista kamaa. Merelläkään ei lohta väkisin oteta, mutta onneksi meillä oli vielä toinen otus kammettavana. Reilu parikymmentä minuuttia oli kulunut ja haavi heilahti vihdoinkin! Komea lohi lepäsi veneessä ja kaliberi oli samaa luokkaa, kuin n. tuntia aiemmin saatu. Tarkemmat mitat paljastuivat lopulta 10,5kg / 97cm. Tämä lohi hyväksyi sille tarjoillun Jack Rapidin (kilohaili) 90-grammaisen painon kanssa plaanarista. Ristus, mikä päivä!

Kuivanmaan uistelijat onnistuivat saamaan vielä toisen kalan kyytiin ja päivä alkoi olemaan lopuillaan. Meillä oli sellainen päivä takana, että oksat pois. Kaltaistemme tunarien lohitapahtumat olivat aivan eri luokkaa täällä, kuin Suomenlahdella. Kokeneemmat taas kokivat meitä hiljaisempia hetkiä. Ainoa taktiikkamme oli kalastaa Ruskin-aluetta, koska se kuullosti kovin ryssältä. Ja melkeinhän me niitä olimme Ruotsalaisten silmissä. Pienestä kiinni siis lohensaanti joskus? Rannassa vielä pönöttelyt ja sitten painuttiin kamoja purkamaan ja valmistautumaan kotimatkalle...

Hieno reissu ja kiitos vielä jälkikäteen kaikille mukana olleille! Tälläisen haluan vielä kokea toistekkin elämäni aikana...

-Stickan / Karppimafia

< Takaisin uutisiin...