ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

Ryssä mun leipäjauhoani syö

Julkaistu 26.08.2012
Kuvia 3 kpl
Author: - Stickan

Emännän veljen mukulat tulivat Stadista tänne landelle kyläilemään ja Matiaksen kanssa olin sopinut, että tehdään perinteinen kesän onkiretki samalla. Tällä kertaa olimme päättäneet lähteä karppien sijaan suutarijahtiin. Siitä kun ei Matiaksella ollut aiempaa kokemusta. Muiden menojen takia, en ollut ehtinyt käydä mäskäämässä vakkaripaikkaa, mutta ajattelin että, kun hyvissä ajoin menisimme tontille, ehtisi kalatkin löytää meidän syötit. Alkuillasta sitten liikkeelle ja Matskulla kimmelsi suutarin kuvat silmissä. Perille saavuttuamme huomasimme, että kulku onkipaikalle oli estetty puomilla. Äkkiä varasuunnitelma käyttöön. Pedaali pohjaan ja kohti uutta lutakkoa. Täällä ei ollut esteitä meidän onkireissun tiellä. Mäskiä muutama pallo tontille ja onget pyyntiin.

Ukkospilvet nostattivat ajoittain melkoisia tuulenpuuskia, mutta vettä ei poikkeuksellisesti tänä iltana niskaan saatu. Kalat kuitenkin pysyivät poissa syöttiemme kimpusta. Parit suutarit mosauttivat merkiksi olemassaolostaan loitompana. Ilta hämärsi entistä enemmän ja oli aika lähteä kotiin. Alkuperäinen yhden yön kyläily sai hetkessä uuden sävelen ja mukulat jäisivät vielä toiseksikin yöksi. Seuraavana päivänä haettiin toinen pirssimme huollosta ja hilpaistiin lemmikkieläinpuistoon ihmettelemään, kuinka jollain oli lähtenyt eläinharrastus hitusen lapasista. Alkoi oma farmi tuntua kovin vaatimattomalta, mutta sitäkin järkevämmältä. Eläinhömpötys sai väistyä ja lähdimme Matiaksen kanssa uutta onkijärveä katsastamaan. Olin kyseisen mestan jo lähes unohtanut, vaikka siitä aikoinaan oli Jussin kanssa paljonkin puhetta. Saavuimme rantaan ja löysimme onkipaikan. Tässä oli joku muukin istunut iltaa. Roskaa ja lisää roskaa. Kaikki oli taas jäänyt, kuin paska perseestä. Kummallisia ihmiset, kun moista harjoittavat. Matias siivoili roskia paikalta löytyneeseen muovipussiin ja minä painelin autolta hakemaan mäskejä. Tästä paikasta nousisi varmastikin pikkukaverin eka suutari! Nyt oli aika painella himaan evästämään...

Hernaria naamareihin ja lättyjä päälle. Sidoin parit rigit suutarikoukkuihin, ajatuksena että toinen onkisi pikkuboilarilla. Ruokatirsat ja sitten liikkeelle. Onkikaverini oli ihan liekeissä. Olihan kaveri odottanut tätä reissua, kuin kuuta nousevaa. Kotimökillä sai kyllä pyytää haukia, mutta onkihommat tehdään aina kimpassa. Jännää ja erilaista. Perille päästyämme huomasin siivoamallamme ja mäskäämällämme onkipaikalla muutaman hahmon. Pelko ja pettymys iski, kuin sukallinen kaurapuuroa. Teimme Matiaksen muina miehinä kävelyreissun rantaan ja sain todeta kauhukseni pahimman skenarion toteutuneen. Kolme toppahousua, lähtöjään jostain Uralvuorten takaa porsasteli paikalla. Roskia oli ehditty jo viljellä ympäri rantaa eri reteästi. Kaksi heitti uistinta ja heidän edessään yksi Siperianhurtta istui kelaonki kädessä. Onkislobolla oli viittomakielen mukaan juuri karannut rantaviivassa jonkin sortin ”tzjuba”. Lohduksena yhdellä lipanviskojista oli mepsinkopio rantapajussa kiinni. Vitutukseni ilmeni varmastikin pullistuneina ohimosuonina. Kalastusluvatkin oli varmaan naapurinpojilla kunnossa? Matias oli hämillään. Autolle päästyämme jouduin selittämään nuorelle onkijanalulle tilanteen. Kotimatka menikin sitten hiljaisissa merkeissä. Sääli, etten kuskina voinut osallistua omien kengänkärkieni tuijotteluun, kuten apukuskin paikalla istunut Matias...

Näin oli varmastikin taas iskostunut ryssänviha yhteen sukupolveen tässä maassa, eikä minun tarvinnut edes avustaa siinä. Pikku-ukkoa vitutti suunnattomasti onkipaikan menetys, jolle ei sinällään voinut mitään. Suurimpana kuitenkin pettymyksessä oli kalareissun mönkään meno ja heidän roskiensa pois keräily, kun sama meno näytti jatkuvan edelliseen malliin.

Kotimatkalla piipahdettiin kurkkaamassa vielä yhtä paikkaa, mutta se ei meitä houkuttanut. Aloimme suunnitella uutta kalareissua...

- Stickan

< Takaisin uutisiin...