ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

G-pisteellä 2013

Julkaistu 02.06.2013
Kuvia 14 kpl
Author: - Stickan

Olen keväisin pitänyt tapana aloittaa mertsarikauden yleensä Ahvenanmaalla, tai Ruotsissa. Tänä keväänä suuntasimme valtiovierailulle länsinaapurin isolle saarelle. Porukan kokoonpano vaihtui ennen reissua ja lopulta matkaan lähtivät faijani & Riku. Laivamatka oli perinteistä tuskaa ja urpåjen huutamisen / ördäämisen ihmettelyä. Saarelta oli kevään aikana tullut hienoja kaloja, vaikka kevätkin oli sielläkin muutaman viikon myöhässä. Oman reissumme ajankohta vaikutti erittäin sopivalta. Anttu & kumppanit olivat lähteneet G-pisteelle jo edellisellä viikolla ja lauantai-iltana saimmekin heidät illastamaan mökillemme. Metsäkaurispaisti tuntui häviävän pöydästä alta aikayksikön. Oman kotirantamme ehdimme piiskata läpi, vailla kalakontakteja. Oli mukava vaihtaa ukkojen kanssa kuulumisia ja turinoida kalajuttuja pitkästä aikaa.

Ensimmäinen kokonainen kalapäivä koitti ja meri oli lähes tyyni. Olin ottanut Hjördikseni (Hobie-kajakki) mukaan ja kalastelin sillä toistakymmentä kilometriä upeaa ja kalaisan oloista rantaviivaa samalla, kun faija & Riku haravoivat uistimillaan yhtä tyhjää, kuin minäkin.

Eka kalapäivä pisti meille siis munat pataan ja komeasti. Tästä emme luonnollisesti lannistuneet, vaan aloimme suunnittelemaan seuraavan päivän kuvioita. Faija ilmoitti haluavansa heti aamusta kahluuhousu-ostoksille. Uudet vermeet löytyivätkin Fish Your dreamin konttorilta. Silmääkään räpäyttämättä faijani teki ostopäätöksen ja näin oli uudet entistä komeammat releet tuoreella eläkeläisellä. Suuntasimme kohti saaren pohjoiskärkeä. Päivä eteni ilman kalakontakteja ja päivän viimeinen paikka vaikutti silmiin nähden yhtä kuolleelta, kuin jo aiemmin kalastamamme paikat. Päätimme kuitenkin heittää rannan läpi ja se kannatti. Sain omatekeleeseen kontaktin ja haavitsin nippa nappa mitallisen, jonka päästin kasvamaan. Huusin faijan heittämään samaa kivikko ja parin heiton jälkeen faijakin sai avauskalansa Vekkulilla.

Molemmat kalat jatkoivat kasvuaan Itämeren syleilyssä ja me painuimme kämpille. Seuraavana päivänä oli tuuli yltynyt pirunmoiseksi ja jouduimme etsimään kaloja suojan puolelta, vailla kontaktia. Jokseenkin samassa tilanteessa oli Koiviston Jannekin kavereidensa kanssa. Hiljaista piteli heilläkin. Maisemat vaihtuivat tasaiseen, kun kiidimme autolla paikasta toiseen. Kalat kuitenkin väistelivät vieheitämme ansiokkaasti.

Kolmas kalapäivä koitti ja antoi meille ainoastaan upeita maisemakokemuksia. Soitto Suomeen Vähämäen Jarnolle, tuolle G-saaren kokeneelle konkarille antoi meille pari paikkavinkkiä. Näistä ensimmäinen antoikin meille tapahtumia neljäntenä päivänä. Faija nakutti rantaa tasaiseen tahtiin ja Riku heitteli oikealla puolellani. Itse nautiskelin kovassa tuulessa eväitä rantakivellä, kun Riku huusi tuulen yläpuolelta, että faijalla on kala kiinni!

Pappa sai kalan haaviin ja hetken päästä ukkoa ei näkynytkään missään. Faija oli astunut monttuun ja ainoastaan lippis näkyi merenpinnalla. Juoksin vedessä minkä jaloistani pääsin. Faija piteli haavia toisessa kädessä ja vapaansa toisessa. Nappasin hartioista kiinni ja faija sai maata kahluukenkiensä alle. Kylmän kylvyn jälkeen pikaiset fotot ja faija kämpille vaatteiden vaihtoon. Rikun kanssa jäimme tahkoamaan samaa rantaa siksi aikaa. Faijan uidessa Riku rantautti pari limatuubia, eli pelipaikoilla oltiin selvästikin. Jossain vaiheessa Riku huusikin kalan olevan kiinni ja haavi heilahti onnistuneesti. Rikulle avaustaimen!

Reissumme oli pelastettu. Jokainen meistä oli saanut avaustaimenensa, mitä täältä olimme tulleet hakemaan. Jarnon vinkkaaman paikan molemmat meritaimenet jatkoivat pulskistumistaan, koska olivat talvikoita. Viimeinen kalapäivämme koitti ja päätimme lähteä tutustumaan saaren eteläisimpään kärkeen. Toinen toistaan upeampia paikkoja täälläkin. Kalastettavien rantojen määrä humaltaa mielen tällä saarella. Yrityksistämme huolimatta saimme tyytyä perinteiseen munat pataan meininkiin. Maisemat kuitenkin antoivat taas enemmän, kuin osasimme toivoa.

Reissumme läheni loppuaan ja kämpän siivouksen jälkeen suuntasimme satamaan ja aloitimme kotimatkan. Laivalla Tukholmasta – Turkuun olikin meno taas entisellään. Toinen toistaan jurrisempia älämölö huutajia piisasi. Onkohan nuo ihmiset arkisin jossain äänenkäyttökielloissa, kun vapaalle päästyään pitävät moista meteliä? Laivalla söimme upean kalaillallisen ja aamupäivällä olimmekin jo kotosalla. Takaisin saarelle taas joskus, ehkä syksyllä..?

- Stickan

< Takaisin uutisiin...