ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

Suutarireissu, joka ei ollut suutari

Julkaistu 06.07.2013
Kuvia 12 kpl
Author: --tapsa

Neitsytmatkani suutarin ongintaan tapahtui viime vuonna lähes samaan aikaan, joten tällä kertaa osasin jo odottaa tulevalta reissulta jotain. Terävämpänä muistikuvana mielessäni puljasi kalan hurja taistelutahto koukkuun vangittuna. Muistan onginnan olleen myös antoisa ja kokemuksena sieltä parhaimmasta päästä. Viime vuotiseen reissuun verraten myös lähtökohdat reissuun olivat samankaltaiset. Karppiongelle oltiin nytkin alun perin suuntaamassa, mutta muutamasta muuttujasta johtuen päädyttiin suutareita narraamaan. Seurueen koko kuitenkin oli kasvanut yhdellä Jarilla. Kun toistakiloa sianlihaa ja sopiva määrä virvoikkeita oli siirretty kylmälaukkuun paikallisesta lähikaupasta, auton nokka sojotti kohti kohdetta, jossa muitta mutkitta aloitettiin ongintaan liittyvät alkutoimet.

Illan säätila oli jokseenkin omituinen. Taivas - vanhaa kansaa lainatakseni - ei jaksanut sataa, vaan raskasko matalapaine velloi ahdistavana järven yllä. Vallitseva sää vaikutti eittämättä myös kalojen käytökseen. Kalaa oli tontilla, suutarit näyttäytyivät pinnalla ja käyttäytyivät ikään kuin keskisormea osoittaen, mutta poreilua mäskäyspaikalla, sinänsä tyynestä järven pinnasta, ei ollut havaittavissa. Pojat ja immonen eivät olleet nälkäisiä, tai ruoka ei maittanut. Tämä kävi illan jo hämärtyessä harvinaisen selväksi.

Sen sijaan onkijoita vatsalaukun supistelu vaivasi. Tulipa samalla todistettua kertakäyttögrillin soveltuvuus sytytettävyyteen alakautta foliopohjan läpi. Toimii. Allekirjoittanut sai illan ainoaksi saaliiksi sorjan sorvan, ja illan ainoan hervottoman tärpin päätteeksi katkenneen siiman. Puolen yön jälkeen koitti treffit Nukku-Matin kanssa taivasalla. Osa käytti makuualustaa, osa ei. Kaikki käyttivät Offia. Vellovista äänistä päätellen Ilmavoimat ja -vaivat olivat liikkeellä.

Hieman heikosti levätyn reilun nelituntisen päätteeksi alkoi tapahtua. Matalapaine oli poistumassa ja suutarit heräilemässä. Tyyni järvenpinta poreili kuin Samarinin kourissa, ja jonkun tovin kuluttua Stickan saatteli ensimmäisen paholaisen kalan kallion kupeeseen vapautusta odottamaan Jarin hellällä avustuksella. Jari innostui siinä samalla itsekin nostelemaan suutareita Stickania kompaten. Itselläni sen sijaan silmien aukominen tuotti siinä määrin tuskaa, ettei pääsärkyyn olisi sen hetkisen tuntemuksen mukaan auttanut kuin ysimillinen Burana. Jouduin parantelemaan oloani vielä puolitoistatuntisella. Migreenistä toivuttuani nostin kaloja poikien kera rannalle itsekin. Komeita ja raskaita nölliäisiä sieltä taas saatiinkin!

Aamuista syöntiä olisi riittänyt pitemmällekin, ja sen myös syöttivarastomme antoi ymmärtää. Mäskirepun realisoiduttua täytteestään oli kuitenkin kotiin lähdön hetki. Jokainen ukko sai aamun aikana kahdesta kolmeen suutaria rannalle. Kalaretki oli jälleen onnistunut sekä saaliiltaan että ennen kaikkea fiilikseltään, kuinkas muutenkaan. Loppuhuipennuksena järjettömän kokoinen huuhkaja koitti nostaa Jarin sitikan ilmaan siinä onnistumatta. Pöllön arkuudesta johtuen ikuistetuksi emme sitä kuitenkaan saaneet.

--tapsa

< Takaisin uutisiin...