ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

Laivapoliiseja, ritareita & Shamaanin loitsuja Norjassa 2014

Julkaistu 28.07.2014
Kuvia 10 kpl
Author: - Stickan / Karppimafia

Useita vuosia olin haaveillut matkaavani vielä joskus Norjaan kuvankauniille Namsenjoelle lohta kalastamaan. Tänä keväänä kala- / metsästyskaverini Juha Mäntynen väläytti ilmoille, että ensi tulevana kesänä siihen olisi mahdollisuus. Matkanjärjestäjänä olisi Juha ”Shamaani” Jormanainen ja mukana hänen lohiretkikuntansa. Vastasin kosintaan myöntävästi.

Menomatkamme alkoi Juhannuspäivänä Inkoosta kohti, Turusta lähtevää iltalaivaa. Laivalla pakolliset ostoskuviot ja painuimme hyttiimme nukkumaan, aamusta olisi aikainen herätys ja liki tuhannen kilometrin moottorimarssi. Yöllä ”heräsin” käymään kusella ja kuinka ollakaan valitsin väärän oven. Käsittääkseni täydessä unessa köpöteltyäni laivankäytävällä kalsarit jalassa minua vastaan oli kävellyt laivapoliisit. Olin ilmoittanut heille nimeni, sotilasarvon ja hyttimme numeron. Partio oli tuumannut, ettei kaveri kyllä ole humalainen, vaikka sekavia puheleekin ja toimitti minut ystävällisesti omaan hyttiini. Juhan ilme lienee muikea, kun hän heräsi kotiinpaluuni johdosta. Itsekin heräsin siinä vaiheessa. Huolestuttavinta tapauksessa on se, että faijalleni on käynyt vastaavanlainen tapaus eräässä hotellissa ja tietysti munasillaan. Muuten menomatkamme sujui kommelluksitta ja olimme autuaan tietämättömiä, mitä saisimme vielä nähdä, kuulla ja todistaa...

Saavuimme perille Gartlandin lohipoolien äärelle sunnuntaina iltapäivällä. Majoituksemme oli Rosssetnesin kartanolla, jota isännöi ties monennessako polvessa Harald ja hänen vaimonsa Ingebor. Lämminhenkistä väkeä ja puitteet todella upeat. Seinät täynnä mustavalkoisia kuvia menneiltä ajoilta, milloin kenenkin pönöttäessä kalan / kalojen vierellä. Tästä se alkaisi. Seuraavana päivänä mekin lähdimme vesille ja tapasimme retkikunnan loputkin jäsenet. Joessa oli vesi koko viikon jokseenkin samalla tasalla, eikä suurempaa muutosta tapahtunut suuntaan, eikä toiseen. Kartanolla kuitenkin tapahtui...

Shamaani oli pyytänyt kaikkia lohiretkikunnan jäseniä osallistumaan tapahtumaan maanantaina klo 1400 ja ajattelin, että kyseessä on jonkin sortin perinteinen avauspuhe lohestusviikolle. Voi kuinka väärässä ihmislapsi voi ollakaan. Shamaani oli näet kaiketi talven pimeydessä soitellut noitarumpua ja saanut vision perustaa ihan oman ritarikuntansa! Kyllä, Grand master itse alkoi lyömään ritareita. Olin, kuin halolla lyöty. Gartlandin ritarikuntaan oli hyväksytty Vatasen Kimi, Arvilan Jarmo, Suurosen Seppo, Harald Rossetnes ja tietysti Shamaani itse. Oli klubitakit ja diplomit. Voin kuvitella sitä luomisen tuskaa Äyskoskella kaamoksen vallitessa. Juha kehotti ottamaan kuvia, mutta olin jähmettynyt. Monenlaista olen elämässäni nähnyt, mutta en moista.

Itse kalastus tapahtui Nedre Gartlandin ja Övre Gartlandin privaattipooleissa. Lohta nousi jokeen hissukseen ja jokusen saimme niistä soudettua ylöskin asti. Tosin ne suurimmat jatkoivat vieheitämme hyväksymättä kohti joen ylempiä osia. Saalis koostui ainoastaan titeistä, sekä pienehköistä meritaimenista. Viikonmittaan kävimme tutustumassa myös Fiskumfossin kalaportaan toimintaan ja kävimme syömässä lohestusmuseolla eritekniikoilla valmistettuja lohiherkkuja. Eräs viikon hupentumia oli myöskin Shamaanin suorittama shampanjapullon avaaminen jonkin sorttisella Bowie-veitsellä. Sen jälkeen saimme syödäksemme Sepon ja Askon tunturipuroilta kalastamia tammukoita. Shamaani loi ruokarauhaa lukemalla runoja. Korkeakulttuuria kerrassaan ja maittavaa ruokaa hyvässä seurassa.

Kalastelut jatkuivat kunkin soudellessa milloin joelle malttoi. Ruuhkaa ei ollut, koska osa oli aina nukkumassa ja osa sillä välin joella, tai itseään huoltamassa. Eräs muistiin jääneitä tapahtumia oli, kun saimme Mäntysen kanssa kuulla, kuinka Shamaani hoki loitsuja yöllisellä joella. Oli hurjaa kuultavaa kerrassaan. Jossain vaiheessa hän luultavimmin myös karkoitti apinoita pois lohestajien olkapäiltä, sillä loitsut kantautuivat n. kilometrin päähän alavirtaan, missä juuri silloin satuimme soutamaan. Isojakin kaloja nähtiin, mutta niitä emme tosiaan saaneet koukutettua. Maisemat kuitenkin olivat henkeä salpaavat ja niihin ei kyllästynyt sitten millään. Samantyyppisiä maisemia nautimme vielä kotimatkalla kohti Uumajaa, jota kautta saavuimme takaisin Suomeen. Kiitoksia kaikille mukana olleille ja toivottavasti tapaamme vielä toistekin.

-Stickan / Karppimafia

< Takaisin uutisiin...