ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

Tuleva skönäri ensi kertaa ulapan reunalla 2015

Julkaistu 23.06.2015
Kuvia 6 kpl
Author: - Stickan / Karppimafia

Matias on saanut vuosittain vierailla Karppimafian mukana onkihommissa ja nytkin oli alustavasti sellaisia kuvioita mielessä. Harjoitusviikko duunissa sekoitti pakan, kun olisi jäänyt esisyötöt tekemättä. Suunnittelin jo kirjolohenpyyntiä vaihtoehtona, mutta Arto puuttui tällä kerralla peliin. Me lähtisimme merelle!

Olin pitänyt 1½-vuotta breikkiä meritaimenten kalastamisen suhteen, johtuen kalojen naurettavasta koosta ja alamittaisten rei`ittämisen turhuudesta. Mittakalat kun ovat harvinaisia, vaikka niitäkin nykyään taas kuuluu jonkin verran saaduiksi.

Tauko merellä viettämisesti tuli tarpeeseen. Olin jokseenkin kypsä veneisiin viime vuodet ja viime vuoden lopulla tapahtuneet uudet työkuviot antoivat ns. vapautuksen veneistä koituvista vitutuksista. Pitkästä aikaa oli mukava hypätä kyytiin ilman, että työasiat olisivat pyörineet ympäristön takia mielessä.

Lauantaiaamusta ennen sianpieraisua ylös, ulos ja merelle. Luvassa oli vain muutaman tunnin keikka, jotenka aika oli käytettävä hyväksi. Nyt ei paisteltaisi makkaraa ja istuttaisi tulilla. Keula kohisten kohti ulapan reunaa ja Matiaksella lippistä syvemmälle päähän. Mikäköhän pirun muotioikku noilla on nykyään pitää lippistä takaraivon puolella ylhäällä ja lippa osoittaa kengänkärkiin? Julistin moisen muodin idioottimaiseksi ja merelle ei sopivaksi...

Lippiksen asettelun jälkeen plaanasimme ensimmäiselle pelipaikalle. Matias sai toisen ykkös-seteistäni, eikä keulasta kuulunut manailuja Stellan käynnistä, tai GLoomiksen keveydestä. Aurinkolasitkin löytyi Artolta lainaksi kaverille. Nyt oli kaverilla välineet kohdillaan, eikä valtion paukkuliivitkään puristaneet vanteen lailla. Heti ensi paikalta Arto ilmoitti tärpistä. Sellaiseksi se jäikin. Paikan vaihto ja meikäläinen aloitti kauriiden bongailut. Ensin yksi ja sitten emä tuplavasoineen. Kiva huomata, että talven jäljiltä on elämää täälläkin.

Lintuja bongaillessa heitimme vielä muutaman paikan ja söimme muutamat smörgarit. Miten maistuvatkaan retkieväät yhtä hyvältä. Haahkaurokset olivat jo hiljalleen hävinneet maisemista, mutta pari peräpään pitäjää vielä onnistuimme näkemään. Matias sai sellaista biologian täystykitystä, että mahtoikohan puoliakaan muistaa ilatasella?

Reissun toinen tapahtuma osui sitten minulle ja sain ravisteltua veneen vierellä pienen meritaimenen irti koukusta. Luonnonkutuinen merivaelluksensa aloittanut kaunotar. Paikalla ei sitten isompaa ollut ja Arto laittoi veneensä taas liikkeelle, Matiaksen pidellessä perslihaksiaan keulassa hymyssä suin.

Seuraava paikka tyhjää ja taas eteenpäin, kohti seuraavaa. Matias ilmoitti seuriosta. Kala oli tumma selkäinen ja kiiltäväkylkinen silminnäkijälausunnon perusteella. Lisää heittoja ja seurio oli oman EV. Truttani perässä. Nokkiksia tontilla! Kelausnopeudet kiihdetettiin liki tappiin asti ja nokkisbongailuja oli lähes joka toisella heitolla. Kipparimme Arto saikin yhden tartutettua ja se lähtikin sitten meille iltapalaksi, savupöntön kautta. Tärppejä, tärppejä, mutta ei enempää osumia. Ei meritaimenia, ei nokkakaloja. Hieno ensi pisto Matiakselle ja mukava paluu merelle itsellenikin vapaa-ajan merkeissä.

Iso kiitos Artolle kipparoinnistamme. Jäin sinulle yhden pystyyn. Kiva oli huomata, että sisävesi-maakrapu Matias pärjäsi merellä ilman laattapistettä ja pärjäsi siellä keulassa hymyssä suin. Sinnehän se tarkoituksella opastettiinkin, kun siellä rynkyttää eniten ja kaverikin oli vielä ensi kertaa merellä kalassa. Ehkä tosta jannusta vielä tulee skönäri joskus? Se tosin vaatii ainakin sen perkeleen lippiksen oikaisun joka tilanteessa...

- Stickan / Karppimafia

< Takaisin uutisiin...