ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

Valtiovierailulla 2009

Julkaistu 28.06.2009
Kuvia 14 kpl
Author: - Stickan

Huomasin keskitalvella olevani jälleen lohikuumeen valloissa, taudissa josta ei mies parane. Vaihtoehdot aikaiseen kevätkalastuksen aloittamiseen olivat vähissä, johtuen talven vallitsevasta jokseenkin vittumaisesta jääpeitteestä. Normaali talvihan tämä oli, mutta pari aiempaa lähes jäätöntä talvea antoi mielikuvan uudesta jääkaudesta. Ei käynyt mielessä avovaimoni kommentit kasvihuoneilmiöstä, jossa ”jääkarhut sulaa”. Lunta oli kotipihalla ja pakkasta riitti ajoittain täällä etelässäkin. Paskaa aikaa onkijalle, tai meritaimenenkalastajalle. Itse lukeudun molempiin vähemmistöihin ja tein päätöksen lähteä Valtiovierailulle...

Mökki, matkat ja porukka kasaan. Matkakohde oli selvä ja suunnitelmat sen suhteen. Alkuperäinen porukkamme muuttui kuitenkin pariin otteeseen, kun miehillä puski työesteitä. Onneksi kuitenkin saimme mertsarimiehistä kasaan miehistön, jolla lähdimme suorittamaan Valtiovierailua.

Odotukset olivat luonnollisesti korkealla, koska olimmehan saaneet ihmetellä lumen, jään ja muun vastaavan paskan aiheuttamaa shokkia jo useamman kuukauden. Tiesimme olevan olemassa paikan, jossa pääsisimme kalastamaan meritaimenia avovedessä, ilman selkeää pilkkijöiden aiheuttamaa kairaamista, tai jatkuvaa verkkojen väistelyä avovedessä. Saisimme siis olla jokseenkin omissa oloissamme, ilman häiriötekijöitä. Eikä ne pilkkimiehet sinällään pahoja ole. Helpottavathan he avoveden saapumista. Ainoastaan typerän näköistä touhua mertsarimiehen silmissä. Ihme tumputtelua...

Vanhahko Natsi-Lada sai kalustoa sisäänsä, kuin 40-luvulla Volgan mutkassa. Juu, ei sielläkään käyty riisipusseilla. Limusiini nitisi ja kone väänsi. Siltikin olimme lopulta onnellisesti perillä. Kamojen laittoa ja kämppään totuttelua hetki, jonka jälkeen oli aika lähteä paikalliselle lentokentälle hakemaan Mr. Zodiackia. Mies joka tullaan tuntemaan hänen luonnon keltaisista räpylöistään...

Mr. Zodiac saapui lähes aikataulussaan ja sitä edeltävä humalatila saattoi aiheuttaa hieman jopa itämaisia piirteitä, kun Suomalainen mies eksyy pimeään ja vierasperäiseen, mutta ystävällisen kulttuurin omaavaan ympäristöön. Taistelija pärjää pimeässäkkin, varsinkin, jos taustajoukoissa seisoo oma faija ja lähes tusina muita taistelijoita. Seuraava aamu olisi oleva se ensimmäinen...

Ekana aamuna heräsimme koko porukka ja aivan täpinöissä. Hetken päästä meitä oli tulossa hakemaan opas. Ammattikalastaja, joka olisi vievä meidät paratiisiin. Ei paljoa krapula vaivannut, edes allekirjoittanutta, joka muistaakseni puhalteli silloin alkometriin ainoastaan reilu promillen lukuja. Juu, allekirjoittanut ei ollut päivän kuskina.

Opas saapui paikalle ja ensiajatukseni oli, tilattiinko me joku rockbändi? Mies näytti tosiaan enemmän rockistaralta, kuin perinteiseltä kalastusoppaalta. Hetken tuumailin ja totesin, tuo on mies paikallaan! Matkalla ekalle paikalle porukkamme jo aiemmin paikalla ollut tuumaili päivän kuvioita ja jokseenkin juuri niin sai ensimmäinen kalapäivä starttinsa.

Alkuun sopiva levittäytyminen, hankien peittäessä vielä maan takatalven jäljiltä. Kahlaaminen hieman jännitti. Pitääkö puku, onko vuotoja, riittääkö aluskerrastot? Näillä kuitenkin pärjättiin ja ensimmäisen paikan tarjoamat muutanat varovaiset taimentöksyt lupailivat parempaa seuraavaa paikkaa ajatellen...

Seuraava paikka ei paljoakaan kulunut. Vaihdettin ripeästi mestaa ja tultiin paikalle, joka haisi kalalle. Hajaannuimme kahlaamaan ja uistimemme haravavoivat aluetta. Jonkin ajan kuluttua oppaamme päätti lähteä mukaan veteen ja näyttämään paikallistuntemuksen opit. Kotvasen jälkeen oppaamme käsissä pötköttelekin mittakala ja mallia Blank! Olimme siis pelipaikalla. Usko senkun kasvoi, jopa makkaratulillamme. Oli muuten elämäni opettavaisimmat tulet. Tulevaisuudessa ostan ainoastaan Degerby-delin kauppaamia Chief Wotkinssin makkaroita. Jep, nyt tuli pesäero perinteisiin rasvakaapeleihin...

Oppaan kanssa vielä yksi paikka kalastaen, mutta ilman tapahtumia. Keli oli kylmä, mutta usko meritaimeneen ei hiipunut. Mukana olleet tuplapukki ja Karhu auttoivat jopa tunnistamaan Ilveksen jäljet rannalla. Promillerajan alle, olisi moiset kyllä jääneet huomaamatta. Luonto kiittää luonnon ystävää.

Seuraavina päivinä saimme kokea ennenkokemattomia elämyksiä juuri kylmän kelin ja kovan tuulen kouriessa kalastusalueitamme. Lämpötaskuja oli äärimmäisen vaikea löytää. Ilman mittaria valintamme perustuivat arveluihin ja tyhjää pyysimme. Muutamia kalakontakteja sentään porukkamme sai, mutta graavikala sai edelleen uida rauhassa. Noh, olihan sitä viimeksi maisteltu juuri äskettäin. Joulupöydässä, kera sillien...

Mr. Zodiac lähetettiin kolmen päivän jälkeen pois alueelta, koska kalakannat eivät olleet vaarassa meidän johdosta. Mr. Zodiacin iloiset räpylät saattoivat aiheuttaa luontoilmiön, jota me kutsumme kevääksi. Keltaiset räpylät ja kolme päivää houkuttelivat auringon esiin. Ehkä se siitä?

Bullshit, tai siis lehmänkakkia vaan kaikille. Tuulet sen kun yltyivät ja kylmä vesi vallitsi alueitamme. Kämpillä ei kuitenkaan annettu periksemme. Tuplapukki löi Karhun kanssa painia. Se oli komeaa katsottavaa.

Lopulta kuitenkin oikeus jälleen voitti ja aurinko siunasi meitä lämmöllään. Minä etunenässä lähes kirmasin tuon oudon valoilmiön aiheuttamasta riemusta. Olihan viimeinen lämmin auringonpaisteen aiheuttama tunnelataus jostain edellisen vuoden alkukesältä. Sen jälkeen satoi ja demarit retostelivat tulevaa lamaa...

Jokunen kalahavainto ja karkuutus piti vaan uskoa edelleenkin yllä, vaikka jokainen meistä tiesi että pallit ovat jokseenkin varmuudella menossa pataan. Heikkoa oli saalis, työn määrään nähden. Viimeinen kalapäivä koitti ja aurinko paistoi. Parin tyhjän paikan jälkeen ehdotin ukoille taktiikan muutosta ja uuden paikan kokeilua. Ei mennyt montaa hetkeä, kun Huligaanin tuulenkalaan iski kala! Aluksi elukka oli pirun laiska. GLoomisin 9-jalkainen herkutteluvapani oli kuitenkin kahvaa myöden luokilla ja se taas kertoi, ettei vastustajana ollut ihan pikku napura. Sain hiljalleen kalan lähemmäs itseäni ja siinä vaiheessa meritaimen vasta lämpeni. Muutamia hyppyjä matalassa vedessä ja pientä venkoilua. Vesi oli todellakin kylmää, jopa kalojenkin mielestä. Tuplapukki ja Long Drink-man saapuivat jelppaamaan tässä reissumme harvinaislaatuisessa tilanteessa. Haavitkin oli luonnollisesti jätetty autoon tapahtumien vähyyden johdosta. Tuplapukki handtailasi kalan tottuneesti ja saimme hetken aikaa ihastella komean mittaista meritaimenta, joka tosin ei ollut aivan priimaluokan kala. Kala kuitenkin ja pallisoppa sai kuvitteellisen lopun. Kauden avauskala oli 70cm mittainen meritaimen ja talvikkomallia. Se sai vapautensa ja samalla koin vapautuneen tunteen, kun ”apina” poistui selästä. Tästä olisi hyvä jatkaa...

Long Drink-man ehti kalastaa vielä yhden paikan kanssamme, ennen kuin hän hyppäisi herrasmiehenä ison metallilinnun kyytiin ja painelisi kotiin, sekavan perheensä luokse.

Paikkana oli ”Bunkerque” ja siellä perinteinen tyhjänpyynti sai jatkua. Makkaratulet ja sitten autolle. Päätin kuitenkin nakata pari heittoa vielä ennen lähtöä ja sain kauhukseni huomata, kun järeän kokoinen mertsari pyörähti tuulenkalani perässä. Tarjosin viehettä vielä pari kertaa, mutta kala oli poistunut. Samoin teimme mekin...

Lopulta meitä oli enään kaksi miestä jäljellä. Päätimme lähteä katsastamaan kameroiden kanssa alueen uuden karppijärven. Avajaiset siellä olisi tulossa vasta kolmen viikon kuluttua, mutta olihan paikka katsastettava, kun täällä asti oltiin. Valtiovierailulla pitää nähdä vähän enemmän, kuin perinteisellä turistimatkalla.

Kallejärvet olivat pienehköjä entisiä kaivoslampia, joissa vesi oli kristallin kirkasta. Ainakin rapuja niissä tuntui olevan. Ensimmäistäkään karppia emme onnistuneet bongaamaan, mikä ei sinällään ihmetyttänyt. Ilma oli aivan saatanan kolea, vaikka aurinko paistoikin.

Lopuksi piiskasimme vielä yhden niemennokan ja pakkasimme kamat. Reissu olisi siinä ja valmistauduimme matkustamaan kotia kohti. Navigaattorin saattelemana sekin olisi, kuin suuri seikkailu, jos vaan kuuntelee helvetin keksinnön ohjeita...

Kiitokset kalakavereilleni, joiden kanssa sain suorittaa tämän mielenkiintoisen ja opattavankin kalareissun. Kiitokset myös kalaoppaallemme, jonka tsemppauksella jaksoimme tahkota loppuun asti. Tämän jälkeen voisikin aloittaa kalakauden kotimaassa siianonginnan merkeissä...

-Stickan

< Takaisin uutisiin...