ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

Punalihaisen perässä 2009

Julkaistu 30.03.2010
Kuvia 4 kpl
Author: Muju

Taas koitti aika alkaa reissua miettimään kun lomakin häämötti. Kohdehan oli kyllä tiedossa, se on ollut sama 90-luvun alusta lähtien. Kyse olikin milloin ja kenen kanssa. No Jukka sattuikin sopivasti soittamaan ja tiesin jo silloin,että Jukan kanssa kohta autossa istutaa taas jokunen tunti. Matkaan päästiin sovitusti ja siitä alkoi vanhojen muistiinpainautuneiden tapahtumien muistelu ja fiilis alkoi nousta hetki hetkeltä todella suureksi odotukseksi.

Vihdoin pääsimme perille ja hieman arvelutti jo jonkinaikaa ollut kuiva jakso ja helle. No ne ovat asioita joihin emme voi vaikuttaa kuin oikealla taktiikalla. Sitten selvisi kalastajien suuri määrä, silloin alkoi jo kyllä v.....aa. Kalapaikkojen vähyys kelistä johtuen lisättynä tällä kalastaja määrällä ei näyttänyt hyvältä. No onneksi kalaan päästiin, tosin parhaat paikat oli yleensä liian miehitettyjä meidän makuun.

Kovalla etsimisellä kyllä aina jonkun lohen onnistuimme tartuttamaa ja kyllä sitä vähän sai maistaakkin. Toisen luvan lopulla päätimme ottaa kolmannen luvan heti perään, jos vain luvat saisimme. Luvan lopulla kävimme iltapäivällä ostamassa jäätelöt, kun oli niin kuuma ja aurinko paistoi taukoamatta.

Meillä oli viellä pari tuntia aikaa ennen kun luvanmyynti alkaisi, joten ajattelimme vielä käydä jossain pari laskua heittämässä. Menimme paikkaan johon pääsi autolla viereen. Siellä oli paikallinen kalassa ja istuin vain katselemaan. Mietin, että kun on niin kuuma, niin en viitsi kahluuvarusteita nyt päälleni laittaa.

Jukka sai mennä ennen minua, taisin olla viimeksi kalan saannut, joten silloin kaveri aina aloittaa. Kun hän oli hiukan laskenut, niin päätin lähteä hänen peräänsä. Juuri siimaani hieman ulos saatuani se pysähtyi voimakkaaseen tumahdukseen. Tiesin heti, että Jukka voisi keskeyttää kalastuksensa. Huusin Jukalle, että on parempi kala kiinni. Kala junnasi vain montussa ja kävelin sen alapuolelle. Aloin hieman antamaan sille painetta alhaalta päin ja silloin se päätti lähteä pitkään syöksyyn alavirtaan päättäen syöksyn komeaan hyppyyn.

Silloin näimme, että kyseessä oli lohiluokan kala. Siinä sitten sahattiin ikuisuudelta tuntuva aika suvantoa edestakaisin. Pikkuhiljaa kala alkoi väsymään ja pyysin Jukkaa auttamaan sen kiinniotossa. Muutaman tiukan tilanteen jälkeen Jukka lopulta sai pyrstöstä kiinni ja saimme muutaman kuvan otettua. Paikallinen näytti käsimerkein, että pusikkoon vaan kala, mutta me kunnioitamme sääntöjä ja vapautamme "ylämittaiset" kalat.

Reissu alkoi olla jo loppupuolella, kun kelit vihdoin muuttuivat ja sade alkoi. Silloin meidän motivaatiotaso koki suuren räjähdyksen, koska yleensä se on tiennyt mukavia hetkiä joella. Samalla kalastajamääräkin väheni huomattavasti. Koimme oiken mukavat pari viimeistä lupaa kelimuutosten johdosta. Minäkin sain nostaa Jukalle lohiluokan kalan joten puntit oli tasan sen johdosta. Tosin kappaleita taisi minulla olla jokunen enemmän, mutta se onkin perinne ja niistä täytyy pitää kiinni. Keskimäärin sain kaksi kalaa per lupa ja pidän sitä kyllä positiivisena asiana, kun olosuhteet ottaa huomioon.

Seuraavaa reissua ja vaihtelevampia kelejä odotellen.

Muju

< Takaisin uutisiin...