ETUSIVU | BLOGI | KARPPIRAPORTIT | MAFIA-UUTISET | JÄSENISTÖ | KONTAKTI | YLLÄPITÅ
Mafia-uutiset

Fucking Åmål 2005

Julkaistu 11.10.2011
Kuvia 11 kpl
Author: - Stickan

Elettiin myöhäistä syksyä 2005, kun uljas retkikuntamme päätti jälleen kerran vaihtaa kotimaan verkkohelvetin vesiin, joissa kalan saaminen on todennäköisempää, kuin törmätä mehukattipurkeilla merkattuun liian tiheäsilmäiseen verkkojataan. Tällä kerralla matkakohteemme oli eräästä elokuvastakin tuttu pieni ja ehkä nuorison keskuudessa jopa angstinen kyläpahanen. Laivamatka taittui Sea Windillä tuttuun tapaan ja kirpeässä syysaamussa kylpevä Tukholma toivotti meidät tervetulleiksi naapuriin.

Tukholmassa pyöräytettiin perinteiset kunniakierrokset trailereiden kanssa ja sen jälkeen löysimmekin itsemme taas oikealta väylältä, joka oli johdattava meidät kohti lihavia lohia. Perillä meitä odotti ystävällinen henkilökunta leirintäalueelta / mökkikylästämme. Keli vaan oli aivan toista luokkaa ja jouduimme välittömästi turvautumaan varasuunnitelmaan kalastuskuvioiden suhteen. Karavaani jatkoi kulkuaan ja kohti tuntematonta pientä järveä, josta meillä ei juurikaan ollut mitään käsitystä. Jostain kuitenkin löytyi paikka, josta ostimme sinne kalastusluvat ja lopulta löysimme itsemme vieläpä oikean järven rannalta!

Ensimmäisen päivän uistelu ei meidän venekunnalle antanut kalaa, mutta naapuriveneeseen osui kolme elukkaa, joista saisimme loihdittua kämpillä herkullisia eväitä. Oli erityisen ilahduttavaa kuitenkin olla kalastamassa, kuin taustalla soi kirkonkellot ja paikalliset ilmavoimat yritti ajoittain laskeutua pystyssä sojottavien vapojemme nokkiin. Iltasella päästiin kämpille ja aloitettiin luonnollisesti perinteiset peijaiset, joista ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita uupunut...

Ankarista peijaisista huolimatta molemmat venekuntamme suuntasivat jo varhain aamusta kohta ulappaa ja pilkkukyljet välkkyivät toiveikkaiden kalamiesten silmissä. Kuivanmaan Uistelijat suuntasivat vinkin saatuaan järven keskivaiheille ja me päätimme ottaa oman taktiikan käyttöön ja painelimme houkuttelevan matalikon ympäristöön, koska olin edellisiltana jostain kumman syystä näin päättänyt? Kovin pitkään ei ehtinyt raksi vedessä liota, kun räikkä pärisi. Lyhyen väsyttelyn jälkeen veneeseen nostettiin paikallinen poranokka ja näitä tuntui alueella olevan kyseisen veijarin lisäksi useampiakin. Rakseja jäi tasaiseen tahtiin, mutta emme antaneet tuon meitä häiritä. Otimme vain hiukan etäisyyttä matalikkoon ja saimme ensimmäisen kohdekalamme!

Reissumme oli pelastettu ja hetken kuluttua saimme toiselta venekunnaltamme viestin saadusta kalasta. Keli kylmeni, mutta ilmapiiri avoveneessä lämpeni. Syyspäivät ovat kovin lyhyitä ja palasimme rantaan jo hyvissä ajoin, sillä vierailla vesillä ei sovi jättää asioita arvailujen varaan. Rannassa törmäsimme vielä pariin Ruotsalaiseen venekuntaan, joista eräs Fiskar-Ubbe meille kertoi parit vinkit seuraavalle päivälle. Heidän venekuntansa oli kurittanut järven kalakantoja kolmella otuksella tämän päivän aikana.

Näiden komeiden kalojen ja vallitsevan hurmoksen keskellä pidimme iltasella taas kerran pienimuotoiset peijaiset, joihin porukan kaksi vanhinta eivät jaksaneet osallistua. He kaiketi tekivät ruumisarkun kokoisessa mökissämme kuolemaa? Ainakin haju oli sen mukainen ja siitä johtuen illanvietot pidettiin toisessa mökissä. Hajuaistini palautui tuosta mätänemisreaktioiden hajusta normaalille tasolle vasta vuosia tuon kohtalokkaan kaasuvuodon jälkeen… Aamulla faijani taisi olla A) joko päissään, tai B) tuosta lemusta sekaisin?

Viimeistä aamua kuitenkin tällä retkellä oli vielä päästävä koittamaan ja aikailuille ei ollut sijaa. Taktiikka oli selvä ja edellispäivän ottialueelle suuntasimme suorinta tietä. Takilaa vasta virittäessä lähti eka fisu suoraan potkurinvirrassa lähes plaanaavaan vaappuun, joka ei edes ehtinyt varsinaisesti pyyntiin. Vapa hakkasi rintaan ja taakse katsoessani näin hopeakyljen ilmassa suoraan veneen takana. Lohi kyytiin ja kohta alkoi kelkkojen takana tapahtua. Useita kalakontakteja pienellä ottipisteellä pienen hetken sisään. Saimme vielä toisen kalan ylös ja kuten aina, kaikki kiva loppuu aikanaan. Oli aika kelata kamat ylös ja painella takaisin rantaan ja aloittaa kotimatka.

Tuosta pienestä ja muka teineistä kenties angstisesta kyläpahasesta jäi sen verran mukavia muistoja kavereiden kesken, että ehkä vielä jonain päivänä matkaan uudelleen sinne?

-Stickan

< Takaisin uutisiin...